Se mitä tulen kaipaamaan toisessa on kosketus. Hänen kätensä minussa ja minun käteni hänessä. Suhteemme alkumetreillä minä seurasin hänen sormiensa liikettä soittimen koskettimilla. Ne liikkuivat nopeasti ja taitavasti ja kehuin toista siitä ja hän kertoi sormiensa olevan hyvät myös muuallakin. Oikeassa oli.

Pelkään hetkeä jolloin haistan toisen tuoksun. Halaan tai kenties tanssin toisen kanssa, tunnen hänen tuoksunsa nenässäni. Enkä voi koskettaa kuin lain sallimissa puitteissa. En voi pitää hänen kädestään kiinni kävellessämme kaupassa, toisen ajaessa autoa, katsellessamme elokuvia sohvalla. Toinen ei pyydä minua hieromaan hänen kämmeniään. En voi sivellä hiusrajaa niskassa enkä painaa kämmeniäni hänen rintaansa. Toinen ei silitele minua. Ei vedä kainaloonsa tai kietoudu lähelleni nukkumaan.

Rakastelu ? Tulen minä sitäkin kaipaamaan. Ja sitä tunnetta kun haluan. Mitähän toinen kaipaa ? Ehkä saan joskus kuulla sen. Olen henkisesti valmistautunut puhumaan toisen kanssa tulevana viikonloppuna, mutta ei se onnistukaan. Meille tulee muutakin porukkaa kuin toinen ja käytännössä meillä ei tule olemaan hetkeä, että ehtisimme puhua kahdestaan. Niin "syvällistä" hetkeä. Minusta ei ole siihen, että jossain välissä vaan tokaisen, että parempi hei lopettaa tämä, nyt alkaa muuttua liian vakavaksi ja en halua maksaa tästä suhteesta sitä hintaa, että ystävyytemme kärsii kun joudumme varomaan sanojamme ja tekojamme. Ja pelätä paljastumista jne. Ennenkin hyvät päätökseni ovat kaatuneet tilaisuuden puutteeseen ja ajan kuluessa päätökset laimenevat. Sitä haluaisi tällä samalla ikävän kipuilulla hoitaa myös tämän asian pois eikä repiä haavoja auki aina uudelleen. Joka kerta päättäessäni näin mietin kuitenkin sitä, että kuinka pystyn siihen ? Kuinka pystyn päättämään, että ei koskaan enää.

Toiselle varmaan sopii se, ettemme keskustele syvällisesti tällaisia. Mennän vaan eteenpäin pikkuhiljaa. Sen minä olen kuitenkin varmasti päättänyt, että tämän kesän pidämme taukoa. Huomatkoon toinen sen käytöksestäni jos ei muusta. Viikonloppuna punnitaan se, kuinka hyvin minä tähän pystyn.