Eräänä kesäisenä yönä kuskasin ihmisiä koteihinsa. Sinä olit menossa ystäviemme luo yöksi. Juuri edellisenä viikonloppuna me olimme ensimmäistä kertaa hairahtuneet, ja tänä iltana sanoin sinulle katuvani vain sitä, etten ollut lauennut kanssasi. Mutta se siitä.

Autosta purkautui naureskelevaa porukkaa, joka koitti houkutella minua vielä mukaansa. Joukossa sinkkunainen, joka oli paikalla vain siksi, että sinä olit siellä. Hän ei kuulunut kaveriporukkaamme, mutta kenellekään ei jäänyt epäselväksi, miksi hän oli tänä yönä jatkoilla. Hän oli pommittanut sinua tekstiviesteillä jo alkuillasta. Minä tiesin, että sinua ei kiinnostanut se nainen, ja pieni pirulainen minussa toivotteli sinulle hauskaa yön jatkoa, seuraakin näkyy olevan.

Sinä jäit kyykkyyn auton oven viereen, minä istui kuskin paikalla.
- Hei tulisit nyt vielä käymään tuolla sisällä, onks sun jo pakko lähteä ?
- On, mulla on työpäivä huomenna. Ja sua näköjään jo ootellaan siellä...
- Niin just, ei kuule vois vähempää kiinnostaa, ihan tosi !

Minä sanon lähteväni, ja sinä hiljenet hetkeksi.
- Kuule, voinko mä tulla sun mukaas ? Mennään möklle, käy sanomassa sisällä, että sä viet mut mökille,  etten mä jaksakaan jäädä enää.
- En käy sanomassa, käy itse.

Lopulta sinä vain istut autooni ja me lähdemme sanomatta mitään. Puhelimesi soi muutaman minuutin kuluttua ja sinä et vastaa. Menee parikymmentä sekuntia ja sitten soi minun puhelimeni. Tuntematon numero.
- Niin mä vaan sitä, että minne sä veit "toisen", kun sen piti jäädä tänne ; kyselee sinkkunainen.
- Joo, ei , mä vaan heitin sen tohon mökille, kun ei se jaksanu jäädä, mä lähen tästä kohta kotiin.

Tilanne oli kehittymässä. Sinä ja minä olimme liiaksi toistemme lumoissa miettiäksemme juuri nyt asiaa pitemmälle. Kätesi hipelöivät polvitaipeitani ja sinä sanoit meillä olevan aikaa, anna mä saan sut laukeamaan, anna mun tuottaa nautintoa sulle. Rakastele mun kanssa. Otit kädelläsi kiinni niskani takaa ja hitaasti vedit minua lähemmäs. Katsoit silmiini ja suutelit, niin hellästi ja varovaisesti, maistellen minua. Ei minua tarvinnut tähän houkutella.

Kello kolme yöllä auton valot pyyhkäisivät mökin pihaa. Mitä ihmettä ? Kavereidemme auto. Siinä porukassa ei kukaan ollut ajokuntoinen, mutta niin vaan sieltä auto rullasi pihaan. Painauduin litteämmäksi sängyssä ja ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan. Kukaan ei kuitenkaan tullut sisälle. Askeleet pysähtyivät kuistille ja näimme sieltä haettavan jotain. Auton ovien paukahdus ja porukka katosi.

Sinä ja minä katsoimme toisiamme. Eipä tässä nyt selittelyt auttaisi.

Vai auttoivatko kuitenkin ?