Aikaa on kulunut edellisestä päivityksestä ja elämä asettunut tiettyyn uraansa. Toisen kanssa olemme ja asumme yhdessä. Exän ensimmäinen juttu kariutui mutta nyt hänellä on uusi suhde, joka vaikuttaa hyvältä. Ex suhtautuu minuun hyvin luontevasti, exän uusi avokki myös, joten olen oikein tyytyväinen. Lapset tykkäävät tilanteesta myös.

Toisen kanssa on arki kuviossa ja montaa asiaa on saatu opiskella tässä yhteiselossamme. Pari kertaa on ollut tilanne, että olen ollut valmis näyttämään ovea Toiselle ja kerran Toisen halusta hän mietti lähtemistä ihan tosissaan. Muutaman tunnin ajan...

Meidän keskinäinen suhteemme toimii ja välitämme kovasti toisistamme. Paineet tulevat siitä arjesta ja ajan puutteesta mutta koitamme tehdä asialle jotain. Lapsettomalle miehelle myös lastenkasvatus on joskus pohdinnan paikka vaikka onneksi he kaikki kuitenkin pitävät toisistaan ja tulevat juttuun. Toinen tuntuu ajoittain kaipaavan enemmän vain minun kanssani kahden oloa ja sen järjestäminen on järjestämistä. Mutta takana on mukavanpituinen kahden tehty lomareissu, josta oli arki kaukana eli onnistuu nekin hetket joskus :)

Pidän edelleen illoista jolloin nukkumaan mennessä Toinen kietoo minut kainaloonsa. Pidän yhteisestä huumorista ja toistemme huomioinnista. Kaipaan välillä niitä hotelliöitä ja vain toisiimme keskittymistä, mutta en kaipaa tippaakaan salailua ja paljastumisen pelkoa! Tulevana kesänä virallista yhdessäoloa tulee vuosi täyteen. Paljon on tähänkin vuoteen mahtunut, jos paljon oli sitä edeltävääkin. Pikkuhiljaa ex ja Toinen tuntuvat myös mahtuvan samaan tilaan keskenään, vaikka selväähän on, että ex ei ole tätä juttua hyväksynyt, mutta ei osoita kuitenkaan enää mieltään asiasta ja lasten hoidon osalta molemmat hyväksyvät toisensa. Se on jo paljon se.

Jouluun on muutama viikko aikaa. Ensimmäinen yhteinen joulu :) Lähdetään Toisen ja lasten kanssa reissuun, kohti lunta! Erilaisessa ympäristössä menemme yli tämän joulun, jossa vanhat perinteet ovat poissa ja uusia luodaan. Toivon, että kaikkien joulumieli on kohdallaan ja joulureissu onnistuu. Ja että ex ei ole ihan onneton, kun ei näe lapsia jouluna...

Kävin exän ja lasten kanssa yhdessä eräässä tilaisuudessa, jonne menosta olimme sopineet jo vuosi sitten, ennen eroa. Tilaisuus oli lapsille tärkeä ja odotettu, ja eron keskellä sovimme, että tänne menemme kuitenkin, oli tilanne mikä tahansa.

Reissu meni paluumatkaa lukuunottamatta aika hyvin. Ei ex ollut selvinpäin, edellisillan pohjat alla, mutta onneksi itse tapahtuman ajan melko selvä ja ennen kaikkea hyvällä fiiliksellä. Paluumatkalla sitten olut maistui. Se kiukutti, koska olimme reissussa lasten takia! Liikaa vaadittu, että olisi voinut jättää sen kaljapäkin ostamatta? Mutta minua myös säälitti. Katsoin yöllä bussissa nuokkuvaa exää, ja yllättävää kyllä tunsin myös sääliä, jopa sillä hetkellä enemmän kuin kiukkua. Tunsin myös helpotusta kun reissu oli loppupuolella. Tätähän se aina oli, miettimistä, että onko mies ajokunnossa, onko jotain juotavaa mukana, salassa juotuna tms. miten ilta menee. Mutta nyt ei tarvitse miettiä enää tätä aina! Tietenkin mietin sitä aina, kun lapset menevät isälleen (toinen tarina on se, menevätkö he, ja miten olen sitä asiaa hoitanut mm. lastenvalvojan kanssa...) mutta enää minun ei tarvitse arkipäivässäni tai reissuissa miettiä tuollaisia. Helpotus!

Kerroin Toiselle näistä tuntemuksistani, ja siiä kuinka tyytyväinen olen siihen, että Toisen kanssa voin LUOTTAA siihen, että juomiselle on oma paikkansa ja syynsä eikä se ole osa arkipäivää, osa jokaista viikonloppua tai reissua, ja että etenkään se ei ole osa tapahtumia, joissa ollaan lasten kanssa!

Olin otettu siitä pienestä mustasukkaisuudesta, jonka Toinen hymyillen esitti liittyen minun menooni exän kanssa. Tietäähän hän, että mitään syytä sellaiseen ei ole, mutta noin sopivasti annosteltuna mustasukkaisuus tuntui hyvältä :) Toinen oli sen viikonlopun itsekin menossa, ja ikävä oli iso yhden yön erossa olon jälkeen. Ihana tuntea itsensä vastarakastuneeksi vielä tässä vaiheessa, ja erityisen ihana kun Toinen ilmaisi ikävänsä isommin kuin minä.

Tässä suhteessa on hyvä olla. Olemme puhuneet tulevaisuudesta ja menneisyydestä, ja miettineet tämän suhteen ja edellisten suhteiden painolasteja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Omia tapojamme toimia. Sitä, mitä olemme oppineet aiemmista ja nyt toisistamme. Tuntuu siltä, että tämä kantaa loppuelämän, ja olo on hyvä, koska sama tunne on molemmilla. Rakastan sitä, että näistä asioista voi puhua ja puhumalla oppia. Toivon, että säästymme niiltä turhilta riidoilta, jotka syntyvät väärinymmärryksen, tahallisen tai tahattoman, ja puhumattomuuden yhdistelmästä. Koen itse oppineeni omista virheistäni, vaikka tiedän, että ei ihminen muuksi muutu ja kantaa omat tapansa suhteesta toiseen. Kasvun paikka on se, kun huomaa omat tapansa ja osaa asettaa asiat mittakaavaan; onko asiani nyt kuitenkaan niin tärkeä, että siitä on väiteltävä, vai voinko antaa periksi? Sama itsepäisyys ja vahvuus on meissä molemmissa, Toisessa voimakkaampana kuin minussa, mutta osaamme myöntää sen ääneen toisillemme. Ja tähän saakka vielä hyvän keskustelun hengessä. Annamme myös periksi niissä asioissa, missä periksi kannattaa antaa :)

Uskallanko todeta ääneen, että olen nyt saanut sen, mitä toivoin? Uskallan ainakin olla siitä asiasta onnellinen, oikeastaan joka päivä, ja tunnen joka päivä ilon hetkiä Toisen kanssa. Välillä arki on arkisempaa ja työasioiden ja muiden huolien painamaa, mutta niinhän se aina on. Kun muistamme löytää hyvän olon hetkiä ja teemme työtä niiden eteen, niin yli mennään huonommistakin päivistä. Tämän miehen rinnalla :)

Jokunen sana välillä Toisestakin, eikä vaan exästä.

Toisen ja minun suhteessa oli muutamia kireitä päiviä juuri noihin aikoihin, kun ex oli taas kovasti kimpussani uuden naisen lähdettyä. On nyt taas aikaa vatvoa minun elämääni, vaikka omakin myllertää. Toinen seurasi sivusta tätä ja sitä kun hermoilin  viikonloppujen onnistumisen suhteen. Juoko ex taas vaikka lapset ovat hänellä? Kyllä joi. Otin jo yhteyttä lastenvalvojaankin, mutta ihmeen kaupalla ainakin viime viikonloppu oli sitten ihan selvä. Katsotaan jatkoa...

No Toisen kansa käytiin pitkät keskustelut niiden kireiden päivien jälkeen. Kuinka kaikki tämä vaikuttaa myös meidän suhteeseemme. Toinen lateli muutamia totuuksia siitä, kuinka annan exän pyörittää omaa aikatauluaan ja miksi annan lapset hänelle, jos ei pakko ole. Exän mukaan on pakko koska tapaamispapereissa lukee, että hänellä on oikeus...Lapsilla on melkoinen ristiriita siinä, että haluavat isälleen, koska isä on tärkeä, mutta samalla jännittävät, että kuinka viikonlopu sujuu. Ja mikä ristiriita se minulla onkaan kun koitan arvailla, sovitella ja pitää kaikki tyytyväisinä, uskoa ja pelätä. Antaa lasten olla isänsä kanssa, mutta valmiina hakemaan heidät pois heti jos tarve vaatii. Siinä helposti on hermo kireänä kun sovittaa tähän kuvioon vielä töissäkäynnin ja suhteen Toiseen.

Näiden viikonlopujen mentyä ohi ja purettua keskusteluilla paineemme, on minun ja Toisen suhde taas ollut hyvällä mallilla. Haemme suhteessamme tasapainoa sille, miten muutumme "salasuhteilijoista vanhemmiksi". Toisen sanoin: "Ei ole ihan helppoa hypätä rakastajan roolista täydelliseksi isäksi". Kerroin, että isää en sinusta tee, lapsillani on jo sellainen, mutta ymmärrän kyllä ajatuksesi, koska välilä on vaan niin ARKEA.

Arjesta huolimatta pidämme toisistamme hurjasti. Tuntuu hyvältä, vaikka haemme uusia roolejamme. Väittelemme, ja muutaman kerran on tuntunut siltä, että kuule voisitko lähteä välillä vaikka jonnekin kavereillesi viikonlopuksi...ja on myös tuntunut siltä, että voi kun me voisimme lähteä kahdestaan jonnekin viikonlopuksi! Meidän suhdehan oli seikkailua ja salaista, otimme viikonlopuista todella kaiken irti! Mutta aiomme ottaa jatkossakin, aina kun tilaisuuksia on. Arjessa ei ole kadonnut hellyys ja hyväilyt, halaukset, sylikkäin nukkumiset, se ihana tunne kun näkee toisensa. Se jaksaa sykähdyttää minua aina vaan, etenkin kun näen Toisen kasvoilta sen saman. Työpäivän mittaisen eron jälkeen on ihana nähdä :) Niin ja seksihän on täydellistä aina vaan! Sitä on myös juuri niin paljon kuin haluamme, tilaisuuksia löytyy kyllä. Onhan se "rietastelu" vähentynyt, mutta ei siihen tarvita kuin oikea aika ja tilaisuus - halu ei ole kadonnut minnekään.

Kaikkinensa olen tyytyväinen, vaikka tässä onkin ollut monenmoista meillä kummallakin. Tuntuu hyvältä olla yhdessä, olla me :) Tuntuu hyvältä olla yhdessä myös lasten kanssa, perheenä.

 Ex pudotti pommin. Uusi nainen laumansa kanssa muuttaa pois. Nyt.

Johan ne siinä muutaman viikon asuivatkin...syitä en vielä tiedä sen enempää kuin uuden naisen kommentit "aika oli väärä..."