Toinen vietti meillä erään viikonlopun. Uskomatonta kuinka ajatukseni harhailivat moneen otteeseen seksiin hänen kanssaan. Tiesin toisen tietävän mitä ajattelen ja ilme hänen silmissään sai mielikuvitukseni laukkaamaan vielä nopeammin. Odotin, että hän koskettaa minua jossain vaiheessa.

Lähdin kyytimään toista autolla kauppaan. Olin mielissäni kun mies sanoi, että menkää vaan kahdestaan, hän ei jaksa lähteä. Jes, vihdoinkin kahden! Autolla ajaminen oli piinaavan ihanaa kun toinen sitten vihdoin kosketti. Ja puhui. Hän tiesi tarkkaan mitä sanoa ja tehdä ja nautti silminnähden siitä, että sai minut märäksi. Niin nautin minäkin. On älytön tunne kiihottua niin voimakkaasti puheista ja kädestä reidelläni, kun samalla piti keskittyä autolla ajamiseen. Käsi kulki reidellä, polvitaipeessa ja vieraili niskassani, mutta ei eksynyt jalkojeni väliin.

Emme ole koskaan harrastaneet pikapanoja. Minä pidän kyllä niistä kun on oikea fiilis. Nyt oli. Toinen pyysi ajamaan auton läheiselle mäelle, metsätien päähän. Aurinko paistoi, lämmintä oli kymmenen astetta ja toinen pyysi minut ulos autosta. Aivan upea pikapano autoa vasten, ulkona, takaapäin. Minun suosikkini. Eikä kestänyt kauan meillä kummallakaan. Pikapanoksi täydellinen laukeaminen yhtäaikaa. Voiko tällaista olla?

Pakko oli sanoa heti hengityksen tasaannuttua, reisien tärinää rauhoitellessa, että tämä oli aivan törkeää. Toinen yhtyi mielipiteeseeni. Niinhän se oli. Jos on moraalitonta koko tämä touhu, niin jotenkin tällainen pikapano keskellä päivää oli vielä törkeämpää. Sen jälkeen piti palata kotiin ja miehen näkyville. Kauhean ristiriitaista se oli, sillä pano tuli juuri tarpeeseen ja oli ihana, ja samalla ajatukset soimasivat että ei, ei ja vielä kerran ei tällä lailla...

Illalla lähdin viemään toista kaverille kylään. Olimme jo matkalla kun kaveri soitti ja kertoi lapsensa olevan oksennustaudissa, joten toinen ei voisikaan mennä sinne. Ajelimme sitten jonkin aikaa, kävimme grillillä ja söimme autossa. Tuli puhuttua paljon, päivän tapahtumasta ja muustakin. Toisen aloitteesta ihme kyllä. Toinen oli hieman humalassa, siksi ei ajanut itse, ja siksi ehkä halusi puhua meistä. Toinen on miettinyt sitä, että saavatko pahat teot rangaistuksensa joskus, ovatko tietyt viime aikaiset tapahtumat toisen elämässä jotenkin hänen teoistaan johtuvia, meistä johtuvia. Karman laki. Minä kuuntelin ja sanoin, että tuo on aika pelottavaa, jos toinen ajattelee noin. Kai tässä elämässä kaikella on vaikutuksensa kaikkeen, mutta sanoin, että en halua olla noin suuri painolasti toiselle, että hänen täytyy miettiä tuollaisia. Johtuuko joku vastoinkäyminen toisen elämässä siitä, että meillä on suhde? Pelottavaa. Aiheesta tuli kuitenkin hyvä keskustelu vaikkakaan en tiedä, miksi minä niin voimakkaasti ilmaisen toiselle sen, että jos ei tunnu hyvältä niin laitetaan poikki, kyllä se minulle käy. Etsi itsellesi vapaa nainen ja ole onnellinen pohtimatta tällaisia. Ikäänkuin minulle asia olisi hirmu helppo.

Minä sanoin, että jos olen rehellinen niin tämä suhde sopii minulle oikein hyvin. En elättele ruusuisia unelmia siitä miten ihanaa olisi olla toisen kanssa koko ajan. Pelkään, että se ei olisikaan niin ihanaa. Toinen sanoi, että ei hän ole menossa minnekään, tämä sopii myös hänelle. Mietimme kuinka erilaista olisi jos olisimme molemmat sinkkuja, ei tarvitsisi miettiä mitään tällaista. Voisimme kulkea yhdessä pohtimatta sitä, että mitä jos joku näkee meidät. Onhan tässä hirveä painolasti olemassa koko ajan meillä molemmilla. Kyllä me tiedämme tekevämme väärin!

Kysyin toiselta, että tietääkö hän mikä on minulle vaikeinta ajatuksessa että jättäisin toisen? Toinen katsoi minua pitkään ja vastasi juuri sen mitä minä ajattelin. En ole koskaan sitä toiselle sanonut, mutta tottahan toinen sen tiesi. Hän sanoi meidän olevan niin samanlaisia, ajatustemme kulkevan samoja ratoja, siksi tämä suhde on omalla tavallaan niin tyydyttävä. Toinen tarkensi vielä että ei tyydyttävä vaan seksin osalta, vaan hän nauttii tästäkin hetkestä kun olemme kahden ja puhumme.

Minä mietin taas kerran, että miksi? Miksi elämä menee näin? Miksi se antaa jotain näin hienoa, mutta ei luvan kanssa? Olisiko se helpompaa kun ei tällaisesta tietäisi mitään?