Reissu on ohi ja olen väsyneen tyytyväinen. Tämän parempaa en olisi osannut toivoa, nappijuttu. Pääsin reissussa esittelemään Toiselle kotiseutuani. Toinen tapasi myös lapsuusaikaisen parhaan ystäväni, joka on minulle edelleen hyvin läheinen vaikka emme välimatkan vuoksi tapaakaan usein. Meidän juttumme kulkee omalla aaltopituudellaan aina, ja aina nautin yhtä suuresti siitä naurun määrästä mikä meistä lähtee. Siis kaksi ihmistä, keiden kanssa nauran eniten, Toinen ja ystäväni, tapasivat nyt. Ja mikä parasta; ystäväni sanoi, että nyt hän ymmärtää miksi minä olen ihastunut. Hänkin olisi :-) Meillä taitaa olla aika samanlainen maku näissä asioissa. Ja nähtyään meidät hän myös tajuaa, miksi tämä tekee minulle tiukkaa.