Nyt minulla on oma talo. Merkillinen tunne, samalla kertaa innostuneen onnellinen ja hiukan surullinen. On outoa kun miehelle ei voi puhua talosta, hehkuttaa jne. kun omistaa talon ja mies ei. Tänään vasta outoa olikin sitten kun mies halusi nähdä talon. Olemme puhuneet aiheesta aika vähän, mies on salaa muka ei-kiinnostuneena kurkkinut talokuvia ja tänään sitten oltuaan koko viikon (joo ja vapun!) selvinpäin, sanoi, että hänkin voisi lähteä käymään talolla, että näkisi sen.

Olin ajatellut, että odotan kunnes mies itse ilmaisee kiinnostuksensa taloa kohtan ja jos ei ilmaise ennen kesää, niin pyydän käymään. Ihan sillä, että mielestäni miehellä on oikeus tutustua ja nähdä minne lapset muuttaa, ja hakeehan hän lapsia/tuo lapsia talolle. Toivottavasti sopuisasti. Mutta en tosiaan odottanut, että mies haluaa nähdä sen kaksi päivää kauppojen teon jälkeen. 

Oli erikoista esitellä miehelle taloa. Lopputulos oli se, että mies vaikutti ihan kiinnostuneelta. Ja suurin pommi putosi illalla, kun mies kommentoi, että olihan se ihan mukava paikka, kyllä hänkin voisi siellä asua.

Että mitä??