Moraalinvartija kommentoi kirjoitustani sinkku ? Hyvä kommentti. Ei ole pelkästään kliseistä sanoa, että seksielämää voi kehittää sen oman puolison kanssa ja se voi olla parempaa vuosien jälkeen, sillä minä yhdyn (!!) täysin tähän. Me olemme kehittäneet seksielämäämme. Emme ole kangistuneet kaavoihin vaan olemme keksineet ja löytäneet uutta. Olemme rohkaistuneet kokeilemaan juttuja, joita ei ole ennen kokeiltu. Molempien mielestä seksimme on tänä päivänä paljon parempaa kuin 10 vuotta sitten, tai 5 vuotta sitten tai vaikka 2 vuotta sitten. Se ei ole ongelma minun ja miehen suhteessa. Mikä sitten on ? Hyvä kysymys.

Kuitenkin miehellä ja minulla on "painolastina" ne yhteiset vuodet. Tavat jotka olemme omaksuneet, asiat, joista emme puhu. Emme puhu miehen kanssa mitenkään vapautuneesti seksistä. Minä en tiedä miehen fantasioita (eikä niitä kaikkia tarvitse tietääkään), sillä miehellä ei kuulemma ole mitään erityisempiä fantasioita. Mies ikäänkuin ujostelee puhua tällaisia. Mies kiihottuu älyttömän helposti edelleenkin, ja on vaikea kuvitella esim. pelkää keskustelua sen johtamatta seksiin. Seksin aikana mies taas ei halua keskustella. Enkä kovin hirveästi minäkään tietenkään, on siinä silloin parempaakin tekemistä.

Pitkässä parisuhteessa oppii tuntemaan toisensa hyvin. Oppii vapautumaan, näyttämään itsestään kaikki puolet. Mutta toisaalta toimii tietyn kaavan mukaan, ja toinen ihminen oppii siihen kaavaan. Kaavaan ei ole pakko kangistua, mutta jossain määrin sellainen vaan on olemassa siellä taustalla. Seksielämässä kaipaisin mieheltä rohkeampaa asennetta ja puhumista, myös rohkeuttaa ottaa haluamansa. Siinä mies on kyllä kehittynyt, toisinaan hän tajuaa oikein hyvin minun fiilikseni ja meillä on järisyttävän hyvää seksiä. Mutta toisinaan mies on liian hätäinen ja toimii ikäänkuin juuri tämä kerta olisi pitkään aikaan ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus harrastaa seksiä. Kuitenkin meillä viikko ilman seksiä on todella harvinaista.Olen koittanut puhua miehen kanssa, olen kertonut omista toiveistani, olen puhunut lukemistani jutuista, kysellyt mitä mieltä mies on, mitä hän haluaisi. Mutta en minäkään "kehtaa" kertoa kaikkia halujani miehelle, vaikka osan olenkin kertonut. Jotenkin kuvittelen, että mies hämmästyisi eikä osaisi oikein suhtautua kaikkeen. Haluni eivät ole mitään ihmeellisiä ja outoja, vaan sellaisia, että niistä pitäisi pystyä puhumaan vapaasti. Tämä on kaavoihin kangistumista, sellaista, jossa tietää kuinka toinen ihminen toimii, kuinka hän suhtautuu. Kaikkia rajoja ei voi rikkoa, kovin helposti ainakaan.Miehen kommentti toisinaan on, että puhumisen sijasta voisimme toimia. Mies odottaa minun olevan valmis samantien kuin hänkin on eikä ymmärrä, että voisimme viritellä toisiamme tunnelmaan vaikka yhden illan, eihän meillä ole kiirettä. Saamme kuitenkin sen tyydytyksemme. Kyllä mies huomioi minut hyvin, jos ei ns. pikapanoja lasketa, niin minäkin saan aina. En voi valittaa siitä... MUTTA :

Toisen kanssa ei ole painolastia pitkästä suhteesta. Tottakai meidän seksimme on tänä päivänä erilaista kuin vuosi sitten, mutta tässä tapauksessa kehitys kulkee eteenpäin loistavan hyvin. Seksi paranee kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Toinen puhuu haluistaan ja fantasioistaan, hyvinkin suoraan. Ei puhunut vuosi sitten, mutta matkan varrella opimme tuntemaan toisemme ja uskallamme avautua. Toinen on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja sitä kuinka nautintoa voi pitkittää. Minä rakastan pitkää esileikkiä, ja meillä se on pitkää. Se on usein lähes piinaavan pitkää ja olemme oppineet nauttimaan siitä. Seksi ei ole yhdyntäkeskeistä, tosiaankaan. Nautintoni on hänen nautintonsa, ja päinvastoin.

Minä en odota seksin olevan minun tyydyttämistäni. Ehkä kirjoituksesta voi saada sen kuvan. Minusta seksi on molemminpuolista nautintoa ja yhdyntä tai laukeaminen ei ole pääasia. Seksi ei ole vain sitä yhtä tiettyä juttua. Toisinaan pidän siitä, että saan tuottaa nautintoa vain miehelle. Ymmärrän sen, että aina tarpeet ja halut eivät kohtaa, mutta ei se kaada maailmaa. Minä voin antaa vaikka suihinoton, jos miehellä on niin kovat paineet saada enkä itse ole innostunut rakastelusta. Mutta en oikeastaan ymmärrä, että miksei silloin voisi vetää käteen ? Osaan minäkin itseni tyydyttää, jos mieli tekee enkä pahastu siitä jos toisen ei tee mieli. Tai enpäs tiedä, mies kun ei ole varmaan koskaan vielä kieltäytynyt...

Moraalinvartija vertasi minua ihmiseen, joka lukee tupakka-askista tekstin, että tupakka voi tappaa ja polttaa silti.Minä en polta mutta jatkan tätä vaikka tiedän sen olevan vahingollista. Toiset puhuvat tupankanpolton lopettamisesta, mutta polttavat silti, toiset kamppailevat kilojensa kanssa ja pitäisi laihduttaa, toiset juovat liikaa ja toiset pettävät.

Todellakin; this is my life.