Sallin toiseltani enemmän sellaista käytöstä, josta miehelleni "suuttuisin". Ok, toinen ja mies tekevät jutut erilailla. Otetaanpa vaikka esimerkkinä krapulapäivät. Mies makaa krapulassa ollessaan sängyssä iltapäivään saakka. Jos hän sattuu nousemaan aikaisemmin, niin hän on pahalla päällä. Olisin minäkin, krapulassa, mutta se on mielestäni niin kaamea olotila, että onneksi harvoin koen sitä.

Toinen on ehkä vähemmän kovassa krapulassa kuin mies yleensä. Toinen pyytää painelemaan otsaansa ja ohimoitaan, silittämään ja hieromaan päätä ja hartioita. Mies ei tahdo itseensä koskettavankaan. Hän makaa peitto silmilleen vedettynä; seikka josta voi päätellä jotain krapulan asteesta.

Toinen juttelee, haluaa läheisyyttä ja läsnäoloa. Mies toivottaa minut hittoon luotaan. Minä pidän toisen krapula-aamuista meillä, mies nukkuu yläkerrassa ja minä juttelen toisen kanssa alakerrassa. Silittelen ja painelen ohimoita. Tuon mehua, kysyn tarvitseeko hän särkylääkettä. Uskomatonta!

Toinen saa minut nauramaan. Se merkitsee paljon. Mietin milloin mies sai minut nauramaan jutuilleen. En muista. Surullista.

Toinen ei ole koskaan juonut itseään humalaan kun olemme kahden. Saatikka krapula-aamuja, ei toki. Pidän toisen krapulapäivistä myös siinä suhteessa, että silloinhan miehet ovat vailla krapulapanoa. On ihanaa kun toinen soittaa ja sanoo, että nyt panettaisi. Tiedän olotilan johtuvan krapulasta, ohimenevästä jo, mutta mitäs siitä, panettakoonsa vaikka vaan sen takia, minä olisin valmis heti.