Olen toisinan miettinyt millaista olisi olla sinkku tässä iässä ? Osa opiskelu / kouluaikaisista ystävistäni on vielä sinkkuja. Hieman yli kolmekymppisiä, mutta alta kolmevitosia. Kauheat paineet löytää se oikea ja perustaa perhe. Vai onko ?

Saisi nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluaa, jos ei ole työaamu. Voisi valvoa yöt jos siltä tuntuu. Ostaa ruokaa vain itselleen tai käydä syömässä ulkona. Olla kavereilla yötä, kassi vaan mukaan ja se on siinä. Tehdä ihan mitä itse haluaa. Koti olisi aina niin siisti kuin mihin kuntoon sen on itse jättänyt. Tavarakaan ei liikahtaisi jos et itse sitä siirrä. Ei olisi tilivelvollinen kenellekään, eikä vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään.

Tai : Yli kolmekymppinen, sinkku: Mistä löytää se oikea ? Tutustua uusiin ihmisiin baarissa, harrastusten parissa, missä ? Olla edustava, haluttava, kiinnostava, jännittävä. Miettiä, onko tämä se oikea vai mies joka haluaa vain seikkailla ? Naimisissa oleva kenties ?  Uskallanko kokeilla ? Luottaa ?

Jaksaisinko aloittaa alusta ? Opetella tuntemaan toinen ihminen ja uskaltaa olla oma itsensä ? Näyttää myös ne huonot puolet itsestään ? Löytää toisesta ne puolet, jotka eivät sytytä ? Huomata, että toisesta löytyy myös ärsyttäviä piirteitä, kestänkö ne ? Kestääkö toinen minua ?

En haluaisi olla sinkku. En ikinä vaihtaisi tätä tilannetta sinkkuuteen, vaikka silloin olisin vapaa olemaan toisen kanssa. Olemme puhuneet siitä, että jos olisimme molemmat sinkkuja. Olisimme yhdessä. Meillä olisi äärettömän upeaa ja mahtavaa seksiä ensimmäiset kaksi kuukautta (sanoin minä). Pelkäisin koko ajan, että toinen kyllästyy minuun. Pelkän seksin varaan ei suhdetta rakenneta. Pelkäisin etten ole riittävän edustava toiselle. Pelkäisin, että hän ei pysty luopumaan vapaudestaan, tai etten minä pysty olemaan olematta mustasukkainen. Tiedän, että olen haluttava hänen mielestään, sellainen nainen kuin hän haluaa, pieni, hoikka ja riittävän kiinteä. Halukas ja uskalias. Seksi minun kanssani ei olisi tylsää. Seksi toisen kanssa ei ole tylsää.

Minun tulisi kova ikävä miestäni. En haluaisi loukata häntä näin. Miten voi olla kuitenkin niin, että tässä elämänvaiheessa huomaan, että on olemassa joku muukin mies, jota kohtaan voin tuntea näin ? Miksi ihmeessä se yksi ei riitä ??