Meillä alkoi toisen kanssa vapulta tiivis soittelukausi. Yleensä soittelemme kaksi-kolme kertaa viikossa, nyt vapusta lähtien päivittäin, parikin kertaa parhaana päivänä. Toinen soittaa useammin minulle kuin minä hänelle. Puhelumme ovat kuulumisten vaihtoa ja löpinää, joskus iltaisin seksiä tihkuvia. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen harrastanut puhelinseksiä toisen kanssa. Se oli yövuoron jälkeinen päivä kun makasin alasti peittojen alla, juuri heränneenä. Toisella oli aikaa jutella ja pian hän alkoi kuvailla mitä tekisi minulle jos olisi vieressäni. Minä tietenkin kiihotuin ja kostuin, ja kerroin sen toiselle. Toinen pyysi minua kokeilemaan olenko märkä. Se oli kiihottavaa, mutta myös jotenkin "hävettävää". Tyydytin itseni toisen puhuessa ja tietäessä mitä minä teen. Tilanne oli toiselle kiihottava ja tukala. Ja omalla tavallaan nautittava. Toinen tiesi, että minä en ole tehnyt sellaista ennen, ja että minä jotenkin ujostelen tilannetta, mutta sen jatkuessa heittäydyin täysin mukaan ja nautin. Toinen ei nähnyt, mutta kuuli orgasmini.

Nyt ärsytystä aiheuttaa se, että olimme soittelematta muutaman päivän toisen työkiireiden takia. Tai soittihan toinen ja joutui vähän väliä keskeyttämään puhelun työasioiden takia. Lupasi soitella rauhallisemmalla aikaa illalla, mutta minä en sitten vastannut, koska olin miehen kanssa kotona. Enkä viitsinyt, tavoistani poiketen, soittaa takaisin. Siinä vierähti jokunen päivä, ja kun toinen sitten soitti, niin minä huomasin ärtyväni sitä. Toinen palasi ajatuksiini taas voimalla. Haluaisin välillä vapaapäivän, etten ajattelisi toista kertaakaan.

Jos toinen olisi soittamatta minulle takaisin, niin sehän vasta häiritsisikin. Alkaisin miettiä, että olenko sanonut jotain hullusti vai onko toinen kyllästynyt. Samaan aikaan koen, että minähän voin tehdä näin. Puhelut ovat tylsiä, jos ei ole mitään varsinaista asiaa, soitetaan vaan tavan vuoksi. On kiva tietää, että toinen ajattelee minua, kesken työkiireidenkin, mutta toisaalta taas en halua olla "jokapäiväistä leipää", vaan haluan pitää tietyn etäisyyden ja jännityksen. Alanko joskus pelkäämään sitä, että suhteemme alkaisi arkipäiväistyä, vaikka emme olekaan yhdessä ? Että toinen alkaa välittää minusta enemmän kuin on sovittu, enemmän kuin hän itse on valmis myöntämään ?

Haluan välittämistä ja huomiota, mutta pelkään, että saan sitä "liikaa". Pelkään huomaavani, että sen asian pelko olikin vain kuvitelmaani. Olen vaikea näine ajatuksineni.