Vein toisen viikonloppuna erääseen kauniiseen paikkaan, jossa toinen ei ollut koskaan käynyt. Kävelimme käsikkäin katsomaan upeaa maisemaa. Juttelimme siitä, kuinka paljon on tällaisia hienoja paikkoja, joissa olisi kiva käydä. Kävellä katselemassa nähtävyyksiä ja nauttia luonnon kauneudesta. Toinen kertoi minne hän haluaisi viedä minut.

Tällä näköalapaikalla tapasimme pariskunnan, jonka kanssa jäimme juttelemaan. Yhteisiä jutun aiheita löytyi heti ja meillä oli mukavaa. Emme onneksi olleet käsikkäin tässä vaiheessa, sillä tämä pariskunta oli rakentamassa kesämökkiä aivan kotini lähistölle. Eli tulisimme todennäköisesti tapaamaan jatkossakin, tosin minä mieheni kanssa tapaisin heitä. Tajutessani tämän selitin puheissani, että olen tuonut toisen katsomaan näköaloja kun hän ei ole ikinä täällä käynyt. Selitin myös missä minä asun ja toivoin heidän ymmärtävän, että tämä tässä ei ole mieheni vaan ystäväni. Tajusin taas niin selvästi, että maailma on pieni ja aina voi tulla näitä paljastumistilanteita.

Luin tutkimusta, jossa kuvailtiin rakastuneita ihmisiä ja pariskuntia. Ihmisillä on tapana myötäillä toistensa ilmeitä ja eleitä ja asentoja. Jos rakastamasi ihminen hymyilee, niin todennäköisesti myös sinäkin. Kumppanisi kumartuu eteenpäin kuunnellakseen tarkasti jotain ja sinä myötäilet häntä. Ruumiinkieli on paljastavaa. Huomaan, että toisen kanssa toimimme juuri näin. Sellaisten ihmisten silmissä, jotka eivät tunne meitä, me näytämme pariskunnalta. Ja sellaisten silmissä jotka tuntevat, me näytämme epäilyttäviltä. Yritämme tietoisesti toisen kanssa olla hieman erillämme kaveriporukassa, mutta silti on vaikeaa muistaa skarpata ja olla kuin ei oltaisikaan.

Toinen oli tanssimassa viime viikonloppuna. Hän käveli tanssilattialta pois ja etsi katseellaan jotain. Näki minut. Katseemme kohtasivat ja ja toinen hymyili ja kääntyi takaisin. Minä perässä. Se oli äänetön tanssiinkutsu. Koko illan olimme tanssineet muiden kuin toistemme kanssa, mutta nyt toinen etsi minua ja minä häntä. Taas palaset loksahtivat. Olisinko lähtenyt jonkun muun kanssa tanssimaan pelkästään lattian yli heitystä katseesta ? Mistä olisin edes tiennyt, että tuo oli tanssiinkutsu ? Näkikö kukaan ?

Haluaisin karata jonnekin kauas toisen kanssa. Kulkea julkisesti yhdessä. Katsella niitä upeita maisemia ja jutella ihmisten kanssa. Tahtoisin nauttia siitä tunteesta, kun toinen vetää minut kainaloonsa julkisesti ja hymyilee minulle puheensa lomassa. Tiedän myös toisen kaipaavan tätä. Ja siksipä me molemmat tulemme hieman surullisiksi puheistamme, että olisi hienoa käydä katsomassa sitä ja sitä paikkaa, tai oletko koskaan ollut siellä. Toinen kertoi minne hän veisi minut ja minä hymyilin. Silmät kiinni ja samalla kertaa onnellisena ja surullisena. Toinen veti minut halaukseensa ja piti kiinni.

Sattuu, jälleen kerran.