Enimmän osan kuukautta olen aivan tavallinen nainen. Kunnon vaimo. Käyn töissä ja hoidan kotia. Vietän aikaa mieheni kanssa. Päällepäin minusta ei näe, että olen uskoton, valehtelija ja petturi. Vietän aikaa perheen parissa ja vietän aikaa ystävien kanssa. Pienen hetken varastan tästä normaalista arjesta ja pakenen toisen miehen luo. Se tekee minusta paskiaisen, niinkö ? Sekö määrittelee kokonaisuudessaan, mikä minä olen ? Ei, se on pieni osa minua.

Minä poikkean valtavirrasta ja se pelottaa monia. Olenko minä se nainen, joka houkuttelee miehesi vieraille teille ? Etsinkö minä jatkuvasti tilaisuuksia ja miehiä, että voisin saada osakseni ihailua ja huomiota ?
En etsi. Enkä vie miestäsi. Tämä toinen mies on minulle ainutkertainen kokemus. Ensimmäinen ja varmaan viimeinenkin. Toinen mies on vapaa, en ole rikkomassa hänen avioliittoaan. Olisiko tilanne parempi vai pahempi jos me molemmat olisimme varattuja ?

Minä uskon, että toinen suhde loppuu aikanaan. Vielä se on kuitenkin liian kutkuttava ja liian houkuttava. Päätöksen tekeminen ei ole helppoa. Haluaisin tämän hiipuvan hiljalleen ja menevän ohi itsekseen. En tiedä onko sellainen mahdollista, sillä minulla ei ole kokemusta aiheesta.

Tämä on pieni osa elämääni. Jos tämä kestää vuoden tai pari niin onko se paljon ? Jos tämä menee ohi satuttamatta muita kuin itseäni niin hyvä ! Tiedänpähän ainakin etten vanhana kiikkustuolissa mieti että voi kun olisin kokeillut kuitenkin. Kokeiltu on, ja tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta en minä tätä tehtyä kadu. Sen asian kanssa täytyy vaan elää ja suhteuttaa asiat oikeisiin mittakaavoihin. (Ja ehkä minä dementoidun enkä muista tällaista vaihetta elämässäni koskaan olleenkaan...)

Ps. Minä en tiedä mitä toinen mies tästä kaikesta kokonaisuudessaan ajattelee. Hän nauttii hetkistä minun kanssani ja omistautuu silloin täysillä minulle. Hän ei halua analysoida ja puida asioita vaan elää vain siinä hetkessä. Mainitsin, että en usko hänellä olevan muita naisia kun minä, mutta totuushan on se, etten minä sitä voi varmaksi tietää. Ja jos onkin muita, jos olenkin vain hoito muiden joukossa, so what ? En minä häntä omistaa halua.