Olen henkisesti tosi väsynyt. Toisen ja minun suhde on sillä tasolla, etä huomaan käyttäytyväni hänen kanssaan siten kuin pitäisi käyttäytyä puolison kanssa. Ihme ettei mies huomaa. Vai huomaako ?

Emmehän me julkisesti mitään "tee", mutta yhteys välillämme on selvä. Toinen on vienyt minut mukanaan omaan elämäänsä, näennäisesti toki vain ystävänä. Seksi on tällä hetkellä jotenkin toisarvoista emmekä sitä nyt ole harrastaneetkaan. Miten niin monen mielestä pettäminen on vain sitä, että hypätään sinne vieraaseen sänkyyn ? Vaikkei meillä olisi seksiä mutta jos jatkan ystävyyttämme niin henkisellä tasolla petän edelleen. Vai petänkö ? Onko hyväksyttävää jatkaa tästä ystävänä, jos ei enää harrasta seksiä ?

Täytyy puhua miehelle.