Mikä viikonloppu ! Toinen ei aikatauluongelmien takia sitten tullutkaan ja hyvä niin. Ehkä. Olin jossain vaiheessa" hirveästi" loukkaantunut ja juotuani pullollisen punkkua olisi lähes itkettänyt. Jossei olisi ollut niin hauskaa muiden kavereiden kanssa.

Koen asian niin, että minulla ei ole oikeutta kiukutella toiselle. Vaikka joskus haluaisin niin ajattelen, että meidän suhteemmehan ei ole niin vakava, että pitäisi (=saisi) kiukutella tai esittää niitä negatiivisia tunteita. Se on minulle kyllä vaikeaa koska haluaisin muutenkin ilmaista tunteitani avoimesti. En ole pitkävihainen enkä jaksa kiukutella kauaa, mutta olen sellainen, että haluaisin ilmaista tunteeni suoraan juuri niin kuin sillä hetkellä tuntuu. Toisen kanssa tässä saakin oppia pidättyväisyyttä. Tässä asiassa. Jossain muussa asiassa olen unohtanut pidättyneisyyden lähes täysin.

Oman miehen kanssa viikonloppu oli.... kokolailla paska. Mies joi perjantai-iltana ja koko lauantaipäivän. Tänä iltana otti "pari" kun katseli jääkiekon finaalia, ja nyt se nukkuu sohvalla. En jaksa. En tosiaan. Tällaisina hetkinä tekisi mieli heittää päin naamaa se todellisuus, että miksi helvetissä mä olen sun kanssas vielä ??
Että mä kostan tän sulle jotenkin. Mä en juo itseäni tohon kuntoon, mutta jotenkin mä kostan. Mietipä mikä olisi se mun keinoni ?

Pidän kuitenkin suuni kiinni.

Onneksi mies ei ole paha päissään, vaikka v***n raivostuttavaa katseltavaa se on. Onkohan kosto mun motiivini ? Ei kuitenkaan, älkää vetäkö ihan sellaista johtopäätöstä tästä hetkellisestä paskafiiliksestä. Paskafiilis on ohi huomenaamuna ja mies on oma kiltti itsensä koko viikon. Selvinpäin.