Suhde toiseen on muuttunut jollain lailla miehen ja minun asumuseron myötä (S tästä kyselikin kommentissaan). Etenkin toista on vapauttanut ajatus, että mies ja minä olemme asumusEROSSA, minä en ollut ajatellut tätä niin selvästi. Tavallaan tunnemme molemmat että nyt on hiukan "oikeutetumpaa" tämä meidän juttu, vaikka emme ole unohtaneet sitä mitä on tullut tehtyä. Tai että jatkamme edelleen salassa kertomatta miehelle. Emme kuvittele olevamme nyt parempia ihmisiä kuin ennen ja onhan tämä suhde aiheuttanut päänvaivaa, syyllisyyttä ja pelkoa meille molemmille. Vieläkään emme halua paljastaa tätä, sillä se tekisi liian kipeää. Miehelle, ja meille, emme halua mitään riitoja, välien katkeamisia. Kyllä kyllä, ei tarvitse sanoa, ei ole reilua vieläkään, ei ole reilua ajatella että tuo tekisi miehelle kipeää sillä sepä vasta tekisi kun hän tämän kaiken tietäisi. Mutta säästettäköön hänet vielä tältä. Ja itsekäs aspekti on kuviossa myös, tajuamme toki sen. En minä halua katkaista välejä lasteni isään, en halua riidellä. Ja onhan se mies vieläkin se mieheni, ihminen jonka kanssa olen jakanut pitkän pätkän elämääni, ensimmäinen ja vielä ainoa mies kenelle olen sanonut: Minä rakastan sinua. (Vaikka rakkauteni ei monienkaan mielestä olisi enää minkään arvoista, on se joskus ollut, ja miehen puheissa se on vieläkin.)

Toisen luona ollessani olemme molemmat vapautuneempia. Ei haittaa vaikka naapurit morjestavat, välimatka miehen luo on pitkä, ja voisimmehan sanoa, että nyt minä olen eroamassa... Lähimmät naapurit tietävät meistä kyllä. Minun luonani emme voi olla kuin aivan julkisesti, siis päivällä, mutta ne hetket ovat siitä hyviä, että nyt ollaan minun asunnossani, minun maaperälläni. Täällä ei ole juurikaan minun ja miehen yhteisiä tavaroita ja kaikki uudet huonekalut on hankittu toisen ja minun yhteisellä reissulla. Toinen on myös niiden kanssa auttanut. Tässä sängyssä ei ole mies maannut (ikinä en olisi toista vienyt miehen ja minun sänkyyn, enkä nyt osaa ajatella miestä tähän sänkyyn). Olemme siis aika neutraalilla maaperällä.

Emme ole toisen kanssa suunnitelleet tulevaisuutta. En tiedä tulisiko siitä mitään, näin on aika hyvä. Nyt en edes halua ketään miestä arkeeni, en ketään kenen perään pitäisi soitella. En halua sitoa, tai sitoutua hirveästi itsekään. Haluan katsoa arkea näin, lasten kanssa.

Toinen vuokrasi tilaa ihan tästä läheltä missä nyt asun. Firman tarpeisiin.... Firma kuitenkin sijaitsee siellä missä toinen asuu eli mikä oli tämän jutun idea? Muu kuin se että toisella on toimisto ja sauna ja tiloja 700 metrin päässä asunnostani. Eli paikka ja syy miksi käydä täällä lähes viikottain. Tämän toinen kertoi aika yllätyksenä minullekin, mutta minä en udellut että miksi, pohjimmiltaan miksi teit näin? Totesin vain, että sehän kiva...