Kommenteissa kysellään miksi en aloita oikeaa suhdetta toisen kanssa ja jätä miestä. Tämä tilannehan on epäreilu meille kaikille, vaikka mies ei onnekseen sitä tiedä.

Syitä:

a) miehen kanssa ollaan oltu yhdessä koko aikuisikämme, kohta 15 vuotta. Hurja aika (niin, olemme hiukan yli kolmekymppisiä vasta/jo...) Tässä on ajassa on ns. kasvettu yhteen.

b) meillä on lapsia

c) rakastan edellen miestäni, pidän hänestä kun hän on selvinpäin, hän on hyvä isä

Etenkin kohta b on kaikkein tärkein. Jokainen varmaan ymmärtää miksi. Uuden aloittaminen olisi helpompaa jos meitä olisi vain me kaksi aikuista. Lapset eivät tästä jutusta ole vielä kärsineet, eivätkä tule kärsimään mikäli se minusta riippuu, joten ei, toisesta ja minusta ei tule onnellista uusperhettä. Enkä "vie" mieheltäni lapsia. Paitsi jos elämä miehen kanssa menee sietämättömäksi, jos lapset joutuvat huomaamaan sen, jos mies kerrankin juomisellaan vaarantaa lasten turvallisuuden, niin se on moro. Mies tietää sen. Mies ei ole paha tai väkivaltaan taipuvainen juodessaankaan, onneksi, yhtään. Kunhan vaan vetää lärvit. Onhan tässä muutakin kuin juominen, kyllähän minä kaipaan hiukan enemmän kuin saan, ja valitettavasti olen näiden vuosien jälkeen huomannut, että miehelle asiat on tosiaan okei silloin kun kaikki menee niitä tuttuja ratoja pitkin, mitä puhumaan tai kaipailemaan mitään uutta kun kaikki on hyvin näin. En tarkoita tällä sitä, etteikö minullekin ole arvokasta se, että elämä soljuu tasaisesti ja perusasiat on kunnossa, arvostan niitä, mutta parisuhde kaipaisi huomiota ja tuuletusta jaksaakseen. Ei, avioliiton ulkopuolinen suhde ei ole ratkaisu, mutta senhän olen jo niin monesti selittänyt, että en minä sitä ollut hakemassa tältä jutulta...

Olen miettinyt mitä syitä toisessa on, ettei meistä tulisi oikeaa paria. Lapset ovat suurin syy minulle, toinen pitää lapsistani ja lapset, ihan oikeasti, pitävät toisesta erittäin paljon. Toinen touhuaa lasten kanssa mutta ei yritä mitenkään erityisesti kaveerata, luulen että siksi lapset pitävät hänestä niin paljon. Toinen on välitön ja aikuinen. Toisella on ollut parikin suhdetta, jossa naisella on ollut lapsia edellisestä liitosta ja juttu on toiminut hyvin lasten kanssa. Mutta en minä hänestä isäpuolta hae.

Toinen epäilee pysyvänsä sinkkuna. Hän etsii täydellistä naista. No, ei nyt ihan vakavalla naamalla sanottuna, mutta toinen tietää omat heikkoutensa parisuhteessa. Minä tunnen toisen jo aika hyvin ja jotenkin uskon, että alkuhuuman haihduttua toisen tietyt piirteet todella koettelisivat suhdettamme. Kaikissa meissä on vikamme ja tapamme, ei sitä täydellistä suhdettakaan ole kuten ei täydellistä naista tai miestä. Vaatisi niin hirveän paljon repiä vanha rikki, meidän tapauksessamme aika totaalisesti, ja uskaltaa heittäytyä uuteen mukaan. Vaatisi se toiseltakin. Kun on lapsia. Olen hyvin itsekäs suhteessani toiseen, mutta en koskaan niin itsekäs että se ajaisi lasten ohi. Karusti voin todeta, että jos meillä ei olisi lapsia, niin en taitaisi olla miehen kanssa enää. Mutta lapset voittavat kyllä toisenkin puhtaasti 10-0, joten he ovat elämäni tärkeimmät ihmiset.