Sain vaihdettua työvuoroni vapuksi. Nyt olisi vappuaatto vapaa. Meidät on kutsuttu miehen kanssa vappubileisiin ja vanhempani tulevat meille myös kyläilemään vapuksi ( ja koko seuraavaksi viikoksi ). Ohjelmaa siis tiedossa. Valitettavasti oloni on tänään kovin väsynyt ja pää tuntuu paksulta, kipeäksi tulossa ? Niin tietenkin. Jos olen koko talven ollut sairastamatta yhtään flunssaa tai muutakaan niin nytkö se iskee ?

Toinenkin esitti kutsun vapuksi. Se oli yllättävää, sillä edellisestä kerrasta ei ole kuin pari viikkoa. Ja minä jotenkin luulin, että ehkä me nyt jotain taukoa pidämme ja mietimme. Vaan päinvastoin kävi, toinen on nyt ollut muutenkin aktiivisempi sen viime kerran keskustelun jälkeen.

Toisella on vapuksi kutsuja kavereidensa luo. Hän on hauskaa seuraa ja hyvin sosiaalinen, joten vapaalle miehelle on taatusti vappuohjelmaa tiedossa kaveriporukassa. Sitten hän kuitenkin kysyy minua seuraansa, hotelliin vapuksi. Voitte arvata, että ajatus on houkutteleva ! Jo kutsun esittämistapa oli sellainen, että mielikuvitukseni lähti vallan kiitolaukkaan. Toinen tietää niin hyvin kuinka saa minut syttymään vähitellen virittelemällä, houkuttelemalla ja pitkittämällä. Meidän esileikkimme alkoi jo eilen...

Nyt minä tässä mietin, että kuinka sanon toiselle ei. Eilen en luvannut mitään, sanoin vain, että hyvältä kuulostaa hänen suunnitelmansa. Olin töissä kun hän soitti, joten en voinut siinä edes puhua pitkään, lupaisin soitella paremmalla aikaa. Minä niin haluaisin tavata toisen, mutta tämä on liian pian. Sitäpaitsi olen menossa mieheni kanssa vapun viettoon, vaikka tiedän sen olevan sitä, että minä olen autolla ja mies juo. Niin juovat myös muut bileissä olijat ja minä en. Osaan toki pitää hauskaa ilman viinaakin, olen aika usein kuskina vapaaehtoisesti ja ehkä se voi nyt olla hyväkin etten ota.

Toinen asettaa nyt minut ensimmäistä kertaa sellaisen valintatilanteen eteen, että menenkö mieheni kanssa (toinen tietää näistä bileistä, hänkin olisi tervetullut sinne) vai lähdenkö hänen kanssaan. Olenhan minä tämän valinnan edessä tavallaan aina, mutta se on itseni asettama valinta. Toinen on tavannut minua silloin, kun minä olen sanonut, että nyt minulle sopisi. Minullahan niitä sidoksia on etten ole vapaa aina lähtemään. Nyt vappuna olen "vapaa", mutta en aio lähteä.