Kirjoitin aiemmin kesälomareissusta jonka tein lasten kanssa ja jonka yhdessä osassa toinen oli mukana. Tällä reissulla poikkesimme toisen ystävien Raijan ja Jounin luona. Toinen haki sieltä yhden jutun ja sitten jatkoimme matkaa. Minä toki tervehdin tätä pariskuntaa ja lapset joivat mehua siellä pihassa. Kysyin toiselta lähdettyämme, että kerroitko noille ketä me olimme. Joo, esittelinhän mä teidät, vastasi toinen.

Kävipä niin, että toinen tuli meille viikonloppuna Raijan ja Jounin kanssa. Kysyi, että sopiiko se, että he tulevat porukalla. Vaikka mies ei ollut tätä pariskuntaa tavannut, niin sopi se miehellekin. Ja mikäs siinä, mukava pariskunta ja Jouni oli vielä samalla alalla töissä kun mies eli juttua riitti.

Raija sitten kysyi minulta saunassa, että arvaas mitä mä luulin sen jälkeen kun sä olit meillä käynyt? No arvasinhan minä, oli siihen luottamukselliseen äänensävyyn esitetty kysymys, että arvaahan sen... Raija sanoi, että hän luuli minun olevan toisen nainen, ja hienoa kun toinen on nyt löytänyt itselleen mukavan tuntuisen naisen. Raija oli Jounilta varmistanut vielä, että oliko tämä nyt sitten toisen nainen ja Jouni myönteli joo. Parin päivän päästä Jouni oli vielä palannut aiheeseen ja todennut Raijalle, että oli kyllä mukava "tyttö" sillä toisella, mutta on se itsensä kuseen saanut kun naisella oli lapsia ja toinen joutuu niiden elättäjäksi!

Nyt kun Raija ja Jouni tulivat meille niin Raija sanoi, että täytyi matkan alussa varmistella toiselta, että kerros nyt vielä vähän tarkemmin, että kenen luo me ollaan menossa. Toinen sanoi, että muistattehan sen naisen jonka kanssa hän kävi teillä, ja ne lapset. No sinne mennään, se nainen on hänen hyvä ystävänsä ja mies kanssa. Hetken hiljaisuus ja sitten: Ai mitä, onko se naimisissa, eikö se olekaan sun nainen?

Asia oli selityksistä selvinnyt, ja minä koitin naurahdella. Kun Raija, Jouni ja mies olivat ulkona ja minä hetken kahden toisen kanssa niin kerroin, että arvaas mitä noi luuli? Toinen naurahti myös ja sanoi, että joo, se asia tuli autossa puhuttua. Minä muistutin toista siitä, että kerroitko silloin sillä meidän vierailulla, että keitä me olemme. Mitä sitä selittelemään, sanoi toinen!

Siis juuri näin, antaa ihmisten tehdä omat päätelmänsä vai? Kyllä, toisen mielestä on turha selitellä liikaa, sillä se on epäilyttävää. Jossain tilanteessa minäkin ajattelen samoin, mutta tuolloin olisi ollut helppoa sanoa, että tässä on ystäväni vaimo ja lapset, he tulevat kyydilläni kun meillä on sama matka. Tai voihan asian jättää hiukan auki ja ystävät ajattelevat, että vihdoin tuo poikamies on nalkissa...