Mies sanoi: " Sä et enää halua mua, sä et enää tee aloitteita ja et halua rakastella mun kanssani. Tuntuu olevan pakkopullaa. Sulla on varmaan joku toinen jonka kanssa sä olet."

Minä: " Missä välissä mulla olisi toinen? Ja ihan totta, ehkä mä en halua, mietipä miksi?"

Mies: " No kun mä haisen pahalta ja ryyppään."

Oli se sentään kuunnellut joskus. Koko keskustelu käytiin miehen ollessa pikkupäissään ja päätyi siihen, että mies meni nukkumaan sohvalle. Hyvä. Meillä kun oli ollut seksiä viimeksi edellisenä iltana, annoin miehelle suuseksiä hänen sitä halutessaan. Ja nyt mies valitti että on vaan jotain hölmöä suuseksiä, hän haluaisi panna mua. Hölmöä?? Yleensä pynnöt kohdistuu siihen, että voisitko sä imeä mua...

Seuraavana päivänä kysyin mieheltä, että milloin meillä on viimeksi ollut hauskaa yhdessä, milloin me on viimeksi naurattu yhdessä? Mä en muista, ja se on surullista. Mies ei osannut sanoa tuohon mitään. Kerroin, että en mä ilkeyttäni pihtaa, mut mulle seksi on muutakin kuin fyysinen suorite ja TIEDÄN että miehelle mun halukkuuteni seksiin kertoo mun välittämisen ja rakastamisen tasosta. Siis miehen mielestä.
Pyysin, että puhutaan näistä. Ei syytellä (ts. minä en halua syytellä) mutta ei näinkään voi mennä että puhua ei saa. Mies sanoi, että puhutaan mut joskus toiste. Tuo on hänen keinonsa siirtää asiaa kunnes se "unohtuu" ja vallankin jos seksi taas luistaa niin kaikki on hyvin. Epäilyihin toisesta miehestä hän ei enää palannut.

No olihan miehen pakko huomata se, että minä en ole halukas. Ärsyttää, mutta en halua "vääränlaista" kosketusta ja samalla kaipaan hirveästi hellyyttä ja virittelyä. Ärsyttää kun en kostu pelkästä ajatuksesta. Sillä tiedänhän, että haluni ei ole kadonnut. Sen kohde vain on muuttunut.