Taas uusia käänteitä. Toinen laittoi itsensä pohtimaan vakavasti tätä, että olisimmeko sitten yhdessä jos olisin eronnut ja onko ystävät ja heidän mielipiteensä niin tärkeitä. Toisen toiveeksi paljastui se, että hän haluaisi tulla miehen kanssa toimeen meidän yhdessäollessa, lasten takia lähinnä ja muutenkin. Minä kerroin sen olevan varmaan mahdotonta, paitsi vuosien kuluttua. Mies ei Toisen ja minun suhdetta purematta nielisi niin, että Toisen ja miehen "ystävyys" jatkuisi ennallaan, ei. Toista hiukan harmittaa se, koska hän ei haluaisi alkaa riitelemään mistään tuollaisesta jne.

Pääpointti pohdiskeluissa oli kuitenkin se, että kyllä Toinen haluaisi, ystävien mahdollisista kommenteista huolimatta, kaikkein eniten olla kanssani, joten ei ne ystävien sanomiset ole tärkeämpiä kuin minä. Yhdessä puhuimme ja mietimme, että miten kukakin ystävistä suhtautuisi ja kenen suhtautumisella itseasiassa olisi edes väliä. Jälkimmäisestä listasta tulikin aika lyhyt ja ensimmäisestä positiivisempi kuin olimme ehkä tahoillamme ajatelleet. Muutama pariskunta yhteisistä tutuista/ystävistä löytyy, jotka ovat varmaankin miehen puolella, jotka eivät ehkä hyväksy, mutta nämä ihmiset eivät ole meille kummallekaan niin tärkeitä, että se haittaisi. Yllättävää minulle oli erään Toisen ystävän vaimon lausahdus Toiselle ihan vastottain (tämä vaimo on lisäksi mieheni nuoruudenystävä ja pitää miehestäni), että miksi sinä ja milli ette ole yhdessä, te sopisitte toisillenne. Kyseinen nainen tietää kyllä mitä ongelmia minulla ja miehellä on vaikkemme ole juurikaan tekemisissä mutta yllättävää oli hänen hyväksyvä asenteensa. Toisaalta kyseisen naisen mies on yksi niistä, joka on puhunut ja huhuillut...

Puhuimme niistä, miten asiat ja elämä sitten ehkä menisi, miten lasten kanssa, miten töiden kanssa, miten asumisen kanssa. Mitä arvostamme toisissamme, mitkä on ehkä vähän huonoja puolia ja miten niin monet asiat kuitenkin loksahtavat ajattelussamme kauniisti kohdalleen. Millaisia hankaluuksia miehen taholta on ehkä odotettavissa, ja millä aikataululla tässä edetään.

Päädyimme tässä vaiheessa siihen, että minä teen tahollani tulevan erotyöskentelyn ensin, Toinen ei nyt näyttäydy meillä kyläilemässä (eikä ole muutenkaan hetkiin kyläillyt) ja profiili pysyy matalana jonkin aikaa eronkin jälkeen. Mutta sitten kun siltä tuntuu niin sitten olemme yhdessä. Yksi elämä tässä tosiaan vain eletään.

Joten jos asiat menevät niinkuin toivomme, olemme sitten jossain vaiheessa yhdessä. Ihan julkisesti.