Pakkaspäivä. Istun aamukahvin juoneena ja odottelen töihin lähtöä. Tänään on rauhallinen olo, vaikka joka päivä ei ole. On aamuja, jolloin herätessäni ajattelen Toista ja tätä tilannetta. On iltoja, jolloin nukahdan ajatellen Toista ja tätä tilannetta. Ja on päiviä, jolloin tyhjinä hetkinä ajattelen Toista ja jne. Siis ajattelen todella paljon näitä juttuja.

Aamujen suhteen on niin, että viimeiseen kolmeen vuoteen ei mahdu montaa aamua, etten olisi herätessäni ajatellut Toista. Tänään oli sellainen aamu ja eilen oli sellainen ilta, etten laittanut "hyvää yötä" viestiä, tai saanut sellaista. Meinasin kyllä, mutta jätinkin kirjoittamisen kesken. On oikeastaan aika raskasta ajatella, tai kaivata, jotakin joka päivä. Mistä se tunne syntyy? On vapauttavaa olla tällaisessa mielentilassa, että ei ole ikävä. Ehkä olen nähnyt Toista viime aikoina riittävän paljon, läheisyyskiintiötä on saanut täytettyä ja nyt on tasaisen mukava olo.

Luin lehdestä "äidin omasta lomasta", jossa äiti meni yhdeksi yöksi hotellin sviittiin. Kylpyamme, kuohuviiniä ja omat ajatukset. Yksin nukkumaan isoon sänkyyn. Ihanaa. Olen viettänyt hyviä öitä hotelleissa, sviiteissäkin aika usein Toisen kanssa (pieni pala ylellisyyttä elämään?) mutta nyt tuntuisi hurjan houkuttelevalta mennä vain yksin, olla vain yksin vuorokausi. Ei siksi, että olisin jotenkin erityisen väsynyt nyt, vaan siksi, että saisin pitää tämän rauhallisen tyytyväisen olotilan itselläni. Kaipaamatta mitään, olla vain. Olen yleensä huono rentoutumaan ja olemaan jouten, kotonakin on aina jotain tekemistä. Jouten olon hetkeni vietän lukien kirjoja, katson hyvin vähän televisiota. Toisen kanssa olen oppinut jouten oloa ja sängyssä makoilua, mutta ihan täydellistä rentoutumista en siinäkään saa kuin tietyksi aikaa. Ilta voi olla "taivas", yöllä on ihana huomata kenen vieressä nukkuu, mutta aamulla... Aamulla sitä miettii, onko kotona kaikki ok, mies usein laittaa viestiä tai soittaa, että milloin tulet ja sitä viestiä tai puhelua odottaa/haluaisi vältellä. Vaikka olisin sanonut tulevani iltapäivällä, niin mies kyselee aiemmin. Kuulostaa kamalalta, siis se, että mies luulee jotain muuta ja minä olen Toisen kanssa. Jopa minusta tämä tuntuu pahalta, säälittävältä miehen takia. En nauti siitä tunteesta, ja on ristiriitaista, että tunnen näin ja kuitenkin teen toisin. Ei ole reilua ketään kohtaan. Tätä on pettäjän "juhlahetket" hotellin sviitissä aamuisin...

Eksyin aiheesta. Tänään oli siis rauhallinen ja hyvä olo, ilman kaipausta tai syyllisyyttä. Piste. Puhelin soi, Toinen soittaa.