Seksi kuuluu tärkeänä osana parisuhteeseen, mutta kuinka iso sen rooli oikein on? Jos seksielämä ei toimi, niin onko suhde pilalla? Itse voisin kuvitella näin, sillä en osaisi elää seksittömässä suhteessa, eikä miehenikään. Mutta on pariskuntia jotka elävät, tai joilla on ehkä avaruusseksiä (kerran kuussa), mikä on meille ajatuksena todella vieras. Turhautuisimme molemmat.

Omenainen sanoi kommentissaan, että yksiavioinen suhde tuntuu seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kurinpidolta, pakkotoimelta, jotta toinen voisi olla varma että rakastan juuri häntä. Mielestäni tuo oli hyvin sanottu. Tarkoittaako rakastaminen sitä, että on seksiä? Tarkoittaako seksi jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa sitä, että ei enää rakasta kumppaniaan?  Jos suhteesta  puuttuu seksi, tai sillä ei ole suurta merkitystä enää, niin onko myös rakkaus loppu?  Useimmista kommenteista saa nimittäin sen kuvan että seksi on se millä määritetään suhde, seksi on pettämisen väline ja tarkoittaa samaa, että ei enää rakasta kumppaniaan jos harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.  Parisuhteesta voi puuttua  kunnioitus ja arvostus vaikka puolisot olisivat uskollisia toisilleen. Uskollisuus ei ole onnellisen parisuhteen ainoa mittari, todellakaan. Onko sitä sitten rakkaus? Ei välttämättä, sillä rakastaahan voi yksipuolisestikin. Jonezo sanoi hyvin, että rakkautta tärkeämpää on keskinäinen kunnioitus ja ystävyys. Uskottomuus syö tietenkin pohjan tuolta. Ei siinä helpota tieto, että toinen kuitenkin rakastaa. Mitä se rakkaus on? Sen jokainen ihminen määrittelee itse, eikä sitä voi lähteä arvostelemaan, että minä rakastan enemmän kuin sinä koska ....

Se ajatus on jännä, että uskollisuus parisuhteessa tuntuu tarkoittavan juuri seksiä ja seksi on todella sen määritelmä oletko uskollinen. Jos tuntisin vain henkisellä tasolla suurta yhteenkuuluvuutta toiseen, haluaisin olla hänen kanssaan, mutta en olisi ikinä harrastanut seksiä hänen kanssaan niin olisinko pettäjä?  Mies voisi olla mustasukkainen siitä, että näkee minun ja toisen olevan läheisiä toisillemme, mutta hänellä olisi varma tieto siitä, että me emme ole naineet. Kaikki olisi hyvin, vai? Kunhan en jaa itseäni muille, niin silloinhan olen uskollinen. Kunnioitan ja arvostan miestäni? Rakastan?

Voisiko sitä kunnioittaa puolisoaan, rakastaa ja arvostaa vaikka harrastaisi seksiä muiden kanssa? Voisiko seksin laskea samanlaisiin nautintoihin kuin hyvän ruuan, ystävien kanssa biletyksen tms. kanssa? Onko se pois puolisolta, jos nauttii jonkun muun kanssa? Tämä asenne edellyttäis ns. vapaata suhdetta, mutta itsestäni tiedän, että en pystyisi siihen. Eikä mies pystyisi. Tarkoitan tällä itseni osalta sitä, ettei minulla ole tarvetta hakea pelkkää seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Se olisi mielestäni aivan liian ennalta arvaamatonta ja pelottavaakin. Haluaisin kyllä pystyä toisen kanssa pelkkään seksisuhteeseen niin, ettei tarvitsisi miettiä onko se oikein. Eihän tässä suhteessa olisi mitään ongelmaa, jos itse suhtautuisin siihen juuri noin kepeästi. Pano on pano ja se siitä. Ei se ole puolisolta pois, ei se satuta jos hän ei tiedä ja ei se merkitse minullekaan mitään sen enempää kuin hetken nautintoa.

Tunteen tasolla pettäminen on siis pahempaa. Muistan kuinka joskus kaveripiirissä, miestenkin läsnäollessa, määrittelimme mitä on pettäminen. Kaikkien ajatukset tuntuivat olevan hyvin fyysisellä tasolla. Onko pettämistä jos suutelee toista? Entä jos sen tekee vähän päissään eikä se tarkoita mitään? Onko pettämistä jos hiplailee toista? Onko pettämistä vasta se jos nai? Vai onko pettämistä jo ajatus siitä, että haluaisi naida jonkun muun kanssa? Vaikka viimeinen kysymys liittyi jo ajatteluun, niin silti myös vahvasti seksiin. Seksi ja sen haluaminen on lähtökohtana pettämiseen. Itse olen ennen tätä suhdetta ajatellut niin, että satunnainen suutelu (ehkä pikkupäissään) ei ole vielä paha juttu, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta. Koskettelu, jos liikutaan intiimeillä alueilla, on jo pahempi mutta vasta naiminen on pettämistä. Nyt ajatukset ovat muuttuneet. Koen henkisellä tasolla pettämisen pahemmaksi kuin fyysisen suorituksen.

Siis jos lakkaan naimasta toisen kanssa, lakkaanko pettämästä? Ei seksiä, eli olen uskollinen puolisolleni. Helppoa vai mitä? Totean sitten vain, että no onhan sitä tullut joskus hairahduttua, mutta ei se mitään merkinnyt. Alanko sitten taas kunnioittaa ja arvostaa miestäni, kun lopetan toisen suhteen? Onko kunnioitus ja arvostus sama asia kuin uskollisuus?

Puhuminen miehen kanssa ei tarkoita sitä, että paljastaisin tämän suhteen. Jos selviän tästä ehjin nahoin, niin en todella paljasta. Vaikka tämä teistä monesta voi kuulostaa kierolta, niin sen verran kunnioitan miestäni, että en halua satuttaa häntä kertomalla tätä. Suren oman suruni itsekseni, ja koitan rakentaa meidän suhteestamme vahvemman. Tai sitten päädyn johonkin toiseen ratkaisuun. Puhuminen miehen kanssa on nyt tarkoittanut sitä, että olen kysellyt miltä hänestä tuntuu se, että toinen ja minä olemme ilmeisen läheisiä, ystävinä? Olen koittanut tarjota mahdollisuutta sanoa epäilykset ääneen, ja tunteet. Mies on huono puhumaan tuntemuksistaan, mutta sanoo hyväksyvänsä sen, että toinen ja minä olemme läheisiä ystäviä. Saa olla. Siihen suuntaan minun on pakko pyrkiä. Muuttaa suhde vain ystävyydeksi, tai erottaa ystävyys tästä, olla vain seksikumppani joskus. Pystyn huomattavasti helpommin luopumaan seksistä toisen kanssa kuin ystävyydestä.

Jk. Kysyin tekstiviestillä toiselta tuota, kummasta luopuisit kanssani, seksistä vai ystävyydestä.