Viime viikolla oli kierron puolivälin aika ja ovulaatio. Se on minulle sitä aikaa kuukaudesta jolloin useampana päivänä kostun lähes ilman syytä, olen halukas ja ajattelen seksiä. Tuntui todella piinaavalta ajatella toista oman halunsa keskellä, ja lopulta puhelimessa johdatella puhe seksiin. Toinen oli heti jutussa mukana ja vaikka keskustelu oli nautittava niin se oli myös piinaava. Naureskellen totesin, että tätä se sanonta tarkoitaa: ei aina saa mitä haluaa. Nyt en saanut vaikka kuinka olisin halunnut.

Mutta; ennemmin tuossa tilassa tyydytin itseni kuin olisin ollut miehen kanssa. Koska ajattelin toista ja juttuja joita hänen kanssaan tekisin ja saisin, niin en silloin pysty siihen, että harrastaisin seksiä miehen kanssa. Sattui olemaan vapaapäiväni eräänä sellaisena päivänä ja mies tietenkin oli iltamyöhään töissä. Kävi mielessä odottaa häntä hereillä ja halukkaana, mutta kävi myös mielessä, että ei koska silloin olisin vain tyydyttänyt itseni miehen avulla. Mieheni tuntien hänellä ei olisi ollut mitään sellaista vastaan koska saahan hänkin, mutta myös itseni tuntien; en pysty ajattelemaan toista ja olemaan miehen kanssa. Siitä ei tule kuin paha mieli.

Vähissä ovat ne kerrat jolloin haluaisin seksiä juuri miehen kanssa. Pahus. Tuntuu toisinaan, että tarvitsisimme jotain parisuhdeleiriä, terapiaa tai jotain, mutta miksi? Siksi että vika on minun päässäni. Mitä tälle voi tehdä? En usko että suhteen lopettaminen toiseen tuo takaisin haluani mieheen.