...katkeruuden, kateuden, mustasukkaisuudenkin. Enpä olisi halunnut tuntea.

Toinen oli juhlissa mukanaan avec. Toisen nuoruudenystävä, nainen, jonka kanssa Toinen on kulkenut nuorena paljonkin ja johon hän pitää vielä yhteyttä. Tapaamiset ovat satunnaisia, suhdetta heillä ei ole koskaan ollut, naisen halusta. Toinen olisi halunnut. Tämä nainen on minunkin tuttuni, nuoruudesta myös, ajalta ennen miestä, jolloin seurustelin yhden Toisen ystävän kanssa. En silloinkaan pitänyt tuosta naisesta, en tiedä miksi. (Ylimielinen, ylenkatsova ja jotenkin nii-iin aikuinen, silloin yli kolmekymppinen nainen) Mukava hän varmaan on, mutta...

Toiselta vei kolme päivää kertoa pikku hiljaa ripotellen, että hän on menossa juhliin (no sen tiesin jo aiemmin) ja missä voisi yöpyä, kuka tulee samalla kyydillä, ja lopulta, että tuo kyytiläinen onkin Toisen kutsuma kun kutsussa toivottiin osallistumista avec. Tieto riipaisi minua. Toinen selitti, että tässä mennään kaveripohjalla, kuten aina ennenkin. Minä selitin, että se ei riipaise, että hän menee kaveripohjalta, vaan ilmaus; valitettavasti kaveripohjalta... Ja se, että tiedän Toisen haluavan muuta. Kerroin myös, etten välittäisi ajatella asiaa nyt enemmälti, hauskoja juhlia toivotin.

Toinen soitteli miehen kanssa kyseisenä viikonloppuna, joten olin jokseenkin selvillä, missä mentiin ennen juhlia ja niiden jälkeen. Maanantaina Toinen soitteli minulle monta kertaa mutta en töissä ehtinyt heti vastata. Laittoi viestiäkin, pyysi soittamaan, en olisi halunnut. Oli kuulemma asiaa ja muutenkin vaan halusi puhua. En voinut olla niin lapsellinen, että olisin oikein näyttänyt mielentilani joten soitin.

Kuten arvasinkin, Toinen kertoi ihan vapaaehtoisesti itse miten viikonloppu ja juhlat menivät. Minä en kysynyt mitään, puhuin kyllä siitä aiheesta, mikä hänellä oli oikein asiana. Jossain vaiheessa teki mieli keskeyttää ja sanoa, että "kuule mä en halua tietää mitä teitte, missä kävitte tai saiko xx nukuttua yöllä vai ei..." Luulen, että tarkoituksena oli tehdä minulle tiettäväksi, että mitään ei tapahtunut, mutta en halua tietää! Samassa huoneessa on nukuttu, joo, eikä lienee ensimmäinen kerta, mutta tähän naiseen liittyen minä en halua tietää. Mitään.

Olen kateellinen ja mustasukkainen koska Toinen haluaisi tuolta naiselta enemmän. Mikäs siinä, nainen on eronnut ja samanikäinen Toisen kanssa, hänellä on lapsia ex-aviomiehen kanssa, ja pitkä ystävyyshistoria Toisen kanssa. Olen kateellinen, koska minä en voi olla avec. Olen mustasukkainen, koska minun lisäkseni Toinen haluaa myös tätä naista. Siis seurustelukumppaniksi. Voi kun kiva. Löydän juuri nyt kaikki alhaiset piirteet itsestäni.

Koitan säilyttää tämän fiiliksen. Juuri äskenkin puhelin soi ja Toinen soitti. En vastannut kun en jaksa, halua, jaksa olla kuin ei mitään, kun tunne on tämä. Ei kiinnosta jutella niitä näitä kun haluaisin oikeasti kysyä: " Oliko hyvä viikonloppu, oliko xx:n kanssa ihanaa, olitko onnellinen, halusitko enemmän, miltä tuntui, oliko mukava olla juhlissa yhdessä?" En edes kysyisi oliko teillä seksiä, kun luulen ettei ollut, eikä se ole pointti vaan se, että oliko Toinen nyt niin tyytyväinen, rento ja so happy... Kun toisaalta toivon, että hänellekin se oikea löytyisi ja onni osuisi kohdalleen. Mutta jos se olisi tämä nainen niin ikävää olisi se, ettemme me kyllä sitten pariskuntina toisiamme tapailisi. Tai no, ehkä kymmenen vuoden päästä...