Viime viikonlopun tapahtumien jälkeen olen ollut merkillisen pettynyt nähdessäni Toisen. Odotan jotain, mutta mitä? Olen ehkä itse aktiivisempi yhteydenpitäjä nyt kuin Toinen. Mutta annas olla kun koitan sitten pitää sitä etäisyyttä, niin jopas Toinen aktivoituu. Lukee ajatuksiani tai jotain? Ilmaantuu meille kylään jne.

Minusta tuntuu nyt, kun Toisen elämä on myllertänyt muuton ja työpaikan vaihdon myötä, että olen tosiaan se aktiivisempi. Toisen ajatukset pyörivät noissa uusissa asioissa. En tarkoita tällä sitä, etteikö Toinen soittelisi lähes päivittäin, vaan sitä, että olemme "kauempana" toisistamme ja minä haen henkistä läheisyyttä, ja miksei fyysistäkin jos tilaisuus olisi. Viime viikonloppuna oli tilaisuus ja Toinen käytti sen myös, läheisyyttä ei puuttunut. Silloin hän lähes takertui minuun ja minä nautin olla sylissä, halauksessa, rutistuksessa, äärettömän lähellä ja tiukasti kiinni pidettynä. Taivas sen miehen kosketus on hyvä! Mutta nyt sitten merkillisen pettymyksen sekaisella tunteella ajattelen, että odotellaan. Kunnes Toinen taas tarvitsee minua.

Mies palaa reissusta tänään, onneksi.