Toisen kanssa on leikitty taas tulevaisuuteen katsomista. Minun aloitteestani. Pohdin siinä, miten elämä sitten menee jos eroan. Olemmeko me yhdessä, missä vaiheessa ja miten? Tuleeko se onnistumaan ja minkä ajan päästä? Kauanko vie, että voimme olla julkisesti yhdessä?

Toinen ei alkuun osannut vastata kyselyyni mitenkään, karttelikin jotenkin aihetta. Minä taas karttelin Toista enkä soitellut. Toinen oli sitten aktiivisemmin yhteydessä, kunnes kirjoitin hänelle pitkähkön kirjeen ajatuksistani. Hän luki sen ja annoin sulatteluaikaa vuorokauden. Sitten näimme. Toinen puhui vain siitä, että olenko hakenut asuntoa ja milloin muutan tai eroan. Asiat jäi muuten vielä auki, koska näkeminen oli pikainen. Halattiin kyllä pitkästi, mutta siinä halauksessa ei tehnyt mieli puhua.

Puhelimessa sitten tuli puhuttua lopulta. Ja lopputulos on tämä: Vaikka eroaisin niin yhdessäolo näissä ympyröissä olisi vaikeaa. Toinen sanoi toivovansa, että ei tuntisi miestäni, siten olisi paljon helpompaa. No niinhän se olisi minullekin. Tulevaisuudesta ei tiedä, onnistuisiko meidän yhdessäolo koskaan koska Toiselle on niin tärkeää se, mitä ihmiset ajattelevat ja puhuvat. Minä sanoin tähän, että Toiselle siis ystävät ja ihmisten puheet on tärkeämpiä kuin minä. Onko? Tähän Toinen kierteli ja kaarteli, että ei se ihan noin ole mutta on kuitenkin... Olisi edes sanonut suoraan. Ei auta, että tiedän hänen olevan onnellinen ja tyytyväinen seurassani ja haluavan minua. Rakastavan minua. Minä kerroin, että en haaveile yhteenmuutosta ja yhteiselämästä, mutta siitä kyllä, että voimme jonkun määrätyn ajan kuluttua ja "pölyn laskeuduttua" olla yhdessä julkisesti. Se on minun lähtökohtani, sillä jos olen eronnut ja me viihdymme toistemme seurassa, rakastamme toisiamme, niin minä taidan sen tiedon turvin selvitä siitä, että ihmiset puhuvat. Toinen ei taida.

Joten: Vaikka Toinen rakastaa minua ja minä häntä, viihdymme yhdessä, olemme onnellisia yhdessä, teemme elämän helpoksi toisillemme olemalla huomaavaisia ja helliä, ja olemme hyviä ystäviä, niin se ei riitä. Minun vaihtoehtoni on jatkaa tätä salassa tai lopettaa se. Lakata toivomasta sellaista mikä ei toteudu. Pyysin Toista vääntämään sen vielä rautalangasta niinä hetkinä kun ikävä tulee.

Ja tuleehan se. Tämäkö oli loppu?