Kävimme katsomassa toisen uutta venettä. Tai huvialus se pikemminkin on. Toinen oli intoa täynnä ja kyllä minäkin ihastuin veneeseen. Sen hinnalla saisi jostain päin Suomea omakotitalon. Veneen entinen omistaja esitteli venettä ja kuvitteli meidät tietenkin pariksi. Selitti kuinka emännänkin täytyy sitten osallistua tämän veneen laittoon, se vaatii myös naisen kättä. Niinpä niin. Ihan pokalla en osaa esittää toisen puolisoa, mutta jollain lailla täytyi kuitenkin esittää. Olisi muuten ollut "nolo" tilanne tälle entiselle omistajalle, jos olisin lähtenyt korjailemaan, että niin, en minä ole emäntä, me olemme vaan ystäviä jne. Sivuutimme nämä huomautukset kommentoimalla niihin jotain ympäripyöreää. Tilanne oli toiselle yhtä hankala kuin minulle. Kun kuitenkin toinen intoa täynnä halusi näyttää minulle veneensä, halusi kuulla mielipiteeni monesta asiasta ja kertoi mitä pikku laittoa aikoo veneeseen tehdä. Ja minä halusin vastata samalla mitalla, että haluaisin auttaa veneen siivouksessa ja pintaremontissa. Meiltä se sujuisi yhdessä. Tunnen toisen tavat ja sen kuinka huolella ja pikkutarkasti toinen sitten haluaa venettään fiksailla, minusta olisi apua siinä.

Nyt on tärkeää muistaa, että olen nähnyt veneen vain kuvissa. Yhtä lailla kuin mieskin. Tiedän toisen selvittävän miehelle monia asioita veneestä, ja minun täytyy muistaa olla hiljaa. Etten innostu ja myötäile toista sanomalla, että niin on... Pahus. Toinen kuvaili niitä kesäpäiviä jolloin veneellä pääsee kiertelemään pitkin suurta vesistöä. Voisi olla siellä päivät ja yöt, kun on hyvät tilat.

Mutta enhän minä voi, emmehän me voi. Muuten kuin vierailla veneellä miehen ja lasten kanssa. Ehkä jonkun kesäisen päivän voin varastaa ja pääsemme kahdestaan, niin toinenkin suunnitteli. Mutta kaiken sen innostuksen ja ilon takaa löytyi meiltä molemmilta pieni alakulon vire; upea vene, hieno olisi laittaa sitä yhdessä ja päästä vesille, mutta... Emme kuitenkaan ääneen lausu niitä toteutumattomia toiveita tai suunnitelmia, sillä siitä tulisi surkea mieli. Totesimme, että mennään kahdestaan joskus, jos onnistuu, mutta ei siitä asiasta sen enempää. Emme puno hurjia suunnitelmia tai visioita siitä, miten voisimme sen tehdä, miten onnistuisimme pääsemään kahdestaan, sillä koko ajan suhteessamme on selvä tietoisuus siitä, että teemme näin varastetulla ajalla ja tapaamme jos onnistuu.