Tapasimme toisen kanssa julkisesti. Johan sitä aikaa vierähtikin edellisestä tapaamisesta julkisesti, ysäväpiirissä. Ja miehen läsnäollessa, toki.

On aina yhtä mukava nähdä ja halata. Mutta kuinka tällä kerralla kävi niin, että en kaivannut toiselta mitään muuta? Ei pitkiä katseita tai kosketuksia minun puoleltani.Toinen vaikutti olevan hieman ymmällään sillä hän koitti saada minuun omaa kontaktia. Koskettikin jossain vaiheessa kun olimme kaksin mutta minä pidin tilanteen yleisellä tasolla. En tiedä miksi. Ei sillä ettenkö olisi pitänyt kosketuksesta ja kaivannutkin sitä, mutta nyt se ei väräyttänyt mitenkään erityisesti. Todella kummaa... mutta jotenkin yllättävän helppoa toimia näin.

Onneksi meillä ei ollut tilaisuutta enempään kahdenkeskiseen aikaan. Luulen, että olisin "sortunut" jos toinen olisi alkanut puhua jotain hyvin henkilökohtaista. Olisin taas kokenut sen halun ja kaipauksen tunteen, sillä kuten olette huomanneet, en tosiaankaan ole hyvä vastustamaan kiusausta.

Miehen kanssa tunteet takkuilevat. Olemme riidelleet hulluista asioista, mutta aina sopineet myös. Meidän täytyy ottaa vapaata arjesta ja mennä jonnekin pikku lomalle kahdestaan. Vaan hitto kun on muka niin vaikeaa saada soviteltua sellainen meno töiden suhteen. Mies tekee viikolla pitkää päivää ja minä viikolla ja viikonloppuisin. Tai siis minä teen ihan kahdeksaa tuntia tosin, mutta jos on yksi vapaa viikonloppu kuukaudessa niin hieman se rajoittaa...