Kirjoitin eilen illalla kirjeen toiselle. Ihan oikean kirjeen, en siis sähköpostia. Sen verran kyllä luistin, että kirjoitin koneella ja tulostin valmiin tekeleen. Käsinkirjoitettuhan sen pitäisi olla ja olen minä käsinkirjoitettujakin lähettänyt, mutta koneella se tekstinmuokkaus on niin helppoa, ja juttua voi jatkaa aina sopivana hetkenä. Kirjeen sisältö oli  fantasiaa, tosin toteutettavissa olevaa ja meidän keskustelujemme pohjalta syntynyt. Pieni eroottinen tarina siis.

Toinen on saanut näitä kirjeitä silloin tällöin. Ensimmäinen hänelle kirjoittamani kirje sai alkunsa siitä, kun toinen ei ollut halukas puhumaan niitä tunnejuttuja alkutalvesta. Kirjoitin kirjeen, jossa kerroin omia tuntojani, ja toisen oli pakko nyt kuulla ne, kirjeen välityksellä. Se on oikeastaan aika hyvä muoto sanoa sanottavansa, sillä silloin toinen joutuu lukemaan kaiken sen mitä ei ehkä haluaisi kuulla. Silloin minun oli helppo sanoa suoraan moniakin juttuja. Toki kirjeen lukemisen voi lopettaa kesken, jos aihe ei innosta, mutta monikohan tekee niin ?

Sain hyvää palautetta ensimmäisestä kirjeestäni. Toinen kirje olikin sitten jo pieni tarina. Enää en sotkenut tunnejuttuja siihen, vaan ilahdutin toista kuvailemalla mitä tekisin juuri nyt jos olisin hänen kanssaan. Ja näitä kirjeitä olen lähettänyt jokusen. Säännöllisen epäsäännöllisesti. Toinen kertoo, että on hieno tunne työpäivän jälkeen löytää kotoa postilaatikosta kirje. Minä käytän samanlaisia kuoria aina, ja tunnistaa toinen käsialani osoitteestakin.

Aika harvoin nykyään saa enää kirjeitä. Siihen liittyy jotenkin isompi lataus kuin sähköpostiin, joka on perillä heti. Tänään toinen tietää, että minä postitan hänen kirjeensä ja hän saa sen huomenna. Tai jos posti on oikein hidas, vasta maanantaina. Kirjeeseen voi palata aina uudelleen. Miksei toki sähköpostiinkin, mutta tunne on erilainen kun menee rauhassa sängylle pitkäkseen ja lukee kirjeen kuin että istuisi koneen ääressä lukemassa. Joskus kerron etukäteen, että nyt olen kirjoitanut sinulle ja joskus taas kirje tulee täytenä yllätyksenä. Kumpikin tapa on kuulemma hyvä, miellyttävä odotus tai yllätys.