Tänä kesänä olen ollut toisen kanssa enemmän kuin olisin kuvitellut. Olisin kuvitellut meidän tapailevan julkisesti viikonloppuisin ja joskus satunnaisesti, tyyliin kerran kuussa, yksityisesti. Mutta yksityisiä kertoja on ollut enemmän. Ja millaisia kertoja? Toisinaan seksi on ollut pääosassa ja toisinaan olemme ollet kuin joku seurusteleva pari, olemme käyneet syömässä tai uimassa tai katsomassa jotain paikkoja ja juttuja ja olemme onnistuneet viettämään päivän keskenämme muiden tietämättä. Silloin on tingitty yövuorojeni jälkeisestä unesta tai toisen työpäivien pituudesta. Pahus sentään, olemme siis olleet kuin joku yhdessä oleva pari, paitsi että emme ole. Julkinen yhdessä näyttäytyminen ei ole sallittua, uskallamme tehdä sitä paikkakunnilla, jotka eivät ole omiamme vaikka silloinkin on pelko perseessä, että joku tuttu osuu paikalle. Suomi on pieni maa.

Minulle tekee niin tiukkaa säilyttää se linja, että tämä on vain hyvää seksiä ja that's it. Toinen vetää minut mukaansa elämäänsä ja tiedän toisen asioista niin paljon. Olemme hioutuneet toimimaan hyvin yhdessä, niin hyvin, että sen on pakko näkyä! Ja sille emme voi mitään. Kai me molemmat tajuamme sen, kuinka helppoa meidän on olla yhdessä, ja kuinka vaikeaa siitä on luopua. On tullut tilanteita, jolloin minä olen tuntenut mustasukkaisuuden piston, ja myös tilanteita jolloin toinen on tuntenut sen. Minä en haluaisi olla mustasukkainen, sillä minähän se toitotan sitä tosiasiaa, että toinen on vapaa etsimään itselleen vapaan naisen, ja samalla sydämeni pyörähtää ympäri kun toinen sanoo, ettei hänellä nyt ole tarvetta siihen. Silti emme voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, emme.

Olisin halunnut kirjoittaa nytkin vain hyvästä seksistä ja uskomattomasta halun ja himon tunteesta, joka ei ole kadonnut minnekään. Halusta tuottaa ja saada nautintoa, ja etenkin niin samanlaisista mieltymyksistä. Haluaisin että tämä olisi vain sitä, mutta toisaalta nautin niin paljon siitä yhdessä tekemisen helppoudesta, että en halua luopua siitä.