Elämä exän kanssa on rauhoittunut. Viralliset asiat on sovittu, avioero on virallinen näinä päivinä. Exän perhe-elämä uuden kanssa rullaa ja ex on vähemmän kiinnostunut minun asioistani nyt. Ihanaa.

Lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen aika hyvin ja ovat ajoittain exällä. Toisinaan siellä on melkoinen hulina, kun uuden lapset ovat siellä samaan aikaan, hehän siellä asuvatkin, mutta ovat välillä viikonloppuja isälläänkin. Meidän isot lapset ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä näitä pieniä kohtaan vaikka välillä huokaavatkin helpotuksesta, että onneksi meillä ei asu muita kuin he ja onneksi Toisella ei ole lapsia!

Toisen kanssa on juuri niin hyvä olla kuin monta vuotta haaveilinkin :) Onhan meilläkin vielä oppimista toisissamme ja joskus tunnen jääväni kakkoseksi tämän sanavalmiin miehen kanssa. Mutta tunnen myös itseni vahvaksi; jos en kelpaisi niin sitten en, mutta tunnen että kelpaan. Saan ja annan arvostusta, hellyyttä, hyväksyntää ja se tuntuu hyvältä. Koen olevani rakastettu. On ihanaa kun voi nauttia toisesta luvan kanssa :) Emme suunnittele elämää pitkästi eteenpäin, nyt mennään tässä kuviossa koska tämä tuntuu hyvältä. Vahvasti on kyllä tunne, että tuon ihmisen kanssa voisi olla lopun elämää. Ja tiedän hänen tuntevan myös näin. Ja näinhän sitä pitääkin tuntea silloin, kun kaikki on hyvin ja on halua olla toisen kanssa. Tuntuu hyvältä, varmalta ja turvalliselta. Mutta ei pätkääkään tylsältä :)

Ps. Toinen jatkakoon tässä blogissa Toisen nimellä kun siihen olen tottunut. Nyt hän ei ole toinen mies, vaan toinen puolikas :)