...ihania ja fiksuja lapsia!

Pienempi näytti hetken hämmästyneeltä, että MITÄ, äiti ja Toinen seurustelisivat! Ja sanoi sitten hymyillen, että "ihan sama" (kysyin siis, että mitä mieltä lapset ovat jos minä ja Toinen seurustelisimme). Isompi sanoi, että hänelle ei ole ihan sama. Vaan että kyllä se hänelle sopii, mutta mitä isi mahtaa sanoa? Kerroin, että isi tietää jo tästä. Helpottunut hymy ja uudelleen, että "kyllä se minulle sopii".

Huh. Nyt alkaa tuntua jo onnelliselta! Helpottuneelta. Toinen on ollut viikonlopun poissa, palaa illalla, ja täytyy myöntää, että odotan kovasti. Toinen oli niin tyytyväisen ja iloisen kuuloinen puhelimessa kuullessaan lasten kommentit, että hyvältä tuntui. Toinen tietää, että lapset tykkäävät hänestä, mutta toki hänkin mietti, että mitkä ne kommentit tähän asiaan ovat. Isompi osasi muuten sanoa, että" isi on joskus humalassa sanonut (kesäkuussa), että hän ei ole enää Toisen kaveri, mutta nyt äiti, isin ei tartte olla enää mustasukkainen (kun isilläkin on nainen)". Niin,  minä TOIVON, että tämä ajatus on totta myös exän päässä.

Kukapa olis uskonut neljä vuotta sitten? Tai edes kesän alussa, kun Toista yhtäkkiä pelotti ja jännitti ihmisten kommentit? Onneksi asiat kuitenkin meni omalla painollaan, ja annoin Toiselle vapauden "olla vapaa". Vain huomatakseen, että ei se ole sitä mitä hän halusi. Enkä sido vieläkään, ei tarvitse :)