No niin, monenlaista on tapahtunut. Muutto on takanapäin ja olen todella tyytyväinen tähän taloon ja paikkaan. Lapsetkin viihtyvät. Lapset on olleet isällään viikonloppuisin yhden yön, muuten minun kanssani. Toinen on autellut remontin aloituksessa jne. "miesten jutuissa". Oli ensimmäiset yötkin täällä vastottain. Lapset olivat kotona myös, mutta yhden yön olimme kahdestaan. Emme ole yhdessä vielä seurustelumielessä, lapset eivät kyselleet mitään, että miksi Toinen on meillä tms. koska pitivät sitä ihan luonnollisena kun onhan Toinen ennenkin meillä yöpynyt edellisessä paikassa. Lasten lähdettyä isälleen puhuin kuitenkin heille, että isälle ei ole pakko kertoa Toisen täällä olosta muuta kuin, että Toinen on käynyt meillä. Isompi kysyi miksi. Selitin, että isä saattaa sanoa siitä asiasta jotain, koska on vielä mustasukkainen minusta, vaikka olemme eronneet ja asumme erillään. Pienempi ei kysele, mutta pienempi on se, joka asian suustaan ulos päästää ajattelematta sitä. Sanoin toki, että valehdella ei tarvitse eli jos isä kysyy Toisesta niin saa sanoa, mutta ei kannata itse ottaa asioita nimenomaan puheeksi. Olihan se pienempi sitten sanonut yhdestä pelistä isälleen, että me pelattiin tätä Toisenkin kanssa...

Ja mies soitti minulle. Noin kahden tunnin välein viikonloppuna. Milloin mistäkin asiasta, tietokoneongelmaa, pesukoneongelmaa jne. Kunnes sitten räjähti. Että "voit sanoa sille poikaystävälles, että jos tulee tänne niin vedän sitä turpaan". Jaa miksi? No siksi kun hän ei halua kuulla lapsilta, että Toinen on käynyt meillä, ja että Toinen ja minä ja minun vanhemmat on oltu veneilemässä Toisen veneellä edellisenä viikonloppuna ja Toinen itse oli sen hänelle kertonut puhelimessa. Ja että minäkin olisin kuulemma voinut kertoa kun hain silloin lapsia mutta enpä ollut kertonut... Kysyin tässä vaiheessa, että miksi pitäisi kertoa, mitä se sinulle kuuluu? Ei kuulemma kuulukaan, mutta Toinen saa turpaansa jos näyttäytyy miehelle. Pyysin miestä itseään kertomaan tämän Toiselle, mutta hän käski minun kertoa, koska "hyppää se Toinen kuitenkin sun luona kylässä ja saa käydäkin, mutta hänen luo ei tarvitse tulla jne. jne." Aha. Välitin Toiselle sitten tämän tiedon, että ei kannata nyt näyttäytyä. Suurin pointti miehellä tuntui olevan se, että minä ja vanhempani olimme Toisen veneellä! Mies ei ole ikinä ollut halukas seurustelemaan vanhempieni kanssa pakollista enempää vaikka toimeen tulevatkin. Toinen taas tulee oikein hyvin toimeen vanhempieni kanssa ja juttua riittää. Minulle mies nyt sitten kuittailee joka välissä "poikaystävästä" vaikka emme ole yhdessä niin, että mies sen oikeasti tietäisi. Emme siis ole julkistaneet juttuamme.

Olen hyvin onnellinen siitä, että Toinen ja vanhempani tulevat niin hyvin juttuun keskenään. Äitini ei ole maailman helpoin ihminen ja olen ollut hankalassa tilanteessa kun en ole voinut äidille kertoa suoraan, missä mennään. Nyt saimme kuitenkin puhuttua asioita niin, että äiti tuntuu hyväksyvän Toisen osana minun elämääni, vaikka emme ole julkisesti yhdessä vielä vanhemmillemmekaan. Toisen äiti pitää minusta, joten siinäkin mielessä olen onnekas. Omat vanhempani ja Toisen äiti tulevat juttuun ja ovat vierailleet puolin ja toisin toistensa luona, tosin minä olen ollut aina mukana. Joten asiat ovat hienosti sillä saralla :)

Muutamien ystävien seurassa olemme olleet Toisen kanssa parina. Vielä emme uskalla lähteä yöelämään kahdestaan, mutta olemme käyneet päivällä syömässä jne. ihmisten ilmoilla. Puheita tulee... Toinen miettii vielä, että puhuvatko ihmiset, että olemme eronneet hänen takiaan. Läheisimmät, ja vähän kaukaisemmatkin, ovat nähneet miehen ongelman ja tietävät sen olevan syynä, mutta ainahan juorut on parempia jos niihin voidaan yhdistää kolmas osapuoli. Enkä sano, että kolmas osapuoli osaton olisi, mutta juominen ja miehen ja minun liiton toimimattomuus siitä syystä on kuitenkin eron syy. En vaan jaksaisi selitellä sitä kenellekään enää! Toinen haluaa olla kanssani ja minä hänen, mutta saman katon alle emme ole muuttamassa. Ainakaan vielä. Nautin tästä, että talo on minun! Tykkään siitä, että Toinen on täällä, mutta en tarvitse häntä asumaan tähän. Ja luulen, että Toinenkin tarvitsee vielä oman tilansa, vaikka hän meistä tykkääkin. Sitten kun voimme olla julkisesti yhdessä, eron ollessa ihan lopullisesti selvä, niin se taitaa riittää minulle. Katsotaan sitten rauhassa asioita eteenpäin. Nyt olen onnellinen siitä, mitä meillä on nyt.

Miehelle eron käsittely on vielä ihan vaiheessa. Tänään taas oli päivä jolloin hän olisi halunnut minut luokseen saunaan illalla kun haen lapset, ja rakastelemaan hänen kanssaan. !! Enpä voinut muuta kuin sanoa, että sinähän ihmeellisiä puhut. Tästä seurasi sitten kiukkua, että ei sitten jos et kerran halua ja hae lapset vasta aamulla kun hän on lähtenyt töihin jne. Ja että oletko poikaystävän luo menossa?? Hain lapset illalla, en jäänyt saunaan tosiaan, omia saunojakin kun on kaksi. Haku sujui ihan hyvin, mies oli asiallinen. Laittoi kuitenkin myöhemmin tekstarin, että tuli vaan mieleen että rakastan sinua. Aha. No niin minäkin tietyllä tavalla häntä vielä, mutta vastasin siihen, että katsoisitko jo eteenpäin, muualle päin kuin minuun. Me on erottu. Ollaan ystäviä, älä tee tästä vaikeampaa kun jo on. Yhdessä hetkessä kiukuttelet ja olet katkera ja seuraavassa taas rakastat. En ymmärrä. (Ja samalla ymmärrän, hukassa miesparka). Koitan nyt oppia sanomaan, että minun asiani eivät hänelle kuuluu, ettei minun tarvitse sortua selittelemään mitään enää. Ja olen ystävällinen, en tosiaan halua haastaa riitaa enkä ole sitä tehnytkään. Ristiriitaisissa tunnelmissa siis. Monta hyvää juttua Toisen suhteen, monta onnen aihetta, mutta mies heittää kylmää vettä niskaan aika ajoin. Antaisi olla, luopuisi katkeruudestaan.