Mies allekirjoitti eropaperit. Meidän perheessä on nyt hiljaista ja kohteliasta, mies ei puhu jollei pakko ole. Paitsi jos joku muu on kuulemassa niin sitten muka ihan normaalisti.

Parin viikon juomattomuus loppui tänään. Ikävää, mutta jollain lailla huojentavaa. Painostava ilmapiiri sai vatsani jännityksestä sykkyrälle, koska vaikka paperi on kirjoitettu, asiasta tai käytännön järjestelyistä ei ole puhuttu. Odotan milloin räjähtää... Mies lähti nollaamaan päätään. Juo se siis kuitenkin ja se on ikävää, mutta huojentavaa siksi, että lähti, että osoitti ratkaisuni oikeaksi.

Nyt sitten paperi kuoreen ja postiin. Helppoa ei tule edessä olemaan mutta ratkaisu on tehty. Surettaa. Ihan vielä en tunne helpotusta tai huojennusta, ihan pieni osa minusta on vähän iloinen, osa minusta on toiveikas. Ja loppuosa jännittää. Edessä on tulevaisuus joka laittaa monet asiat ihan uusiksi.