Toisen kanssa oli keskustelua siitä, että kuka meistä tietää. Tai lähinnä Toinen halusi tietää, kuinka paljon ystäväni tietää meistä. Kerroin, että melkoisesti, mutta että olen varma lojaalisuudesta tämän ystävän kohdalla, hän kun tietää miltä tuntuu, kun puhutaan selän takana muttei suoraan. Ja miltä tuntuu jos ystäviin ei voi luottaa. Luottamus on avainsana tässä jutussa, sillä kertomalla meistä ystäväni romuttaisi yhden avioliiton, yhden perheen, yhden suhteen, eräitäkin ystävyyssuhteita, oman ystävyyssuhteemme. Minun elämäni. Hurjaa.

Toinen ei epäile, että tämä ystäväni puhuisi, mutta halusi nyt jostain syystä tietää, paljonko hän tietää. Tietenkin on Toisellekin hurja ajatella, että joku voisi kertoa, ja ihan faktoja. Mutta on myös mahdotonta minulle, että pitäisi tämän koko suhteen vaan omana tietonani, sillä ystäväni näkee minusta, jos asiat ei ole hyvin/on hyvin. Toisella on sen verran suuri rooli elämässäni, että sen salailu on vaikeaa. Ja rasittavaa!

Tämä viesti lähti yöllä:" Mä ymmärrän, että sua pelottaa, että X puhuisi meistä. Tai kuka tahansa vaikken mä ole puhunut kelle tahansa. Kyllä muakin pelottaa, että joku puhuu, että kaikki paljastuu. Jätä mut. Elä helpompaa elämää, ja oikeeta sellasta, julkista jonkun naisen kanssa, suhteessa jota ei tarvitse hävetä tai peitellä. Kun tää tie ei vie mihinkään? Mäkin voin leikkiä olevani tyytyväisesti naimisissa miehen kanssa, jota kohtaan en tunne samoin kun sua. Jonka viinanjuontia mä vaan voin sietää kun mitäs sitä muutakaan? Jätä mut jos tää on liian vaikeeta ja jättämällä pääsee pakoon sitä miltä tuntuu, mikä pelottaa. Mä en haluaisi, että sä joudut miettimään ja pelkäämään paljastumista. Se on niin epäreilua suakin kohtaan. Mä rakastan sua, olen onnellinen ja tyytyväinen sun kanssa. Haluaisin sunkin olevan, mut en pysty sitä täysin tarjoamaan. Kunpa mä olisin ollu joku niistä naisista, joita sulla on ollu, joku sellainen, joka sulla voisi olla. Joku joka voisi antaa sulle sen minkä ansaitset. Mä vihaan tätä salailua ja kaipaamista, mutta se on mulle parempi kuin se, ettei sua olisi. Katso, taas mä mietin näitä juttuja..."

Toinen lukee ajatuksia. Puhelin soi taas kun kirjoitan tätä. Ihan totta. Ja minä vastaan.