Henkisesti siis, ihan liian lähellä Toista. Hemmetin mukava viikonloppu, mutta aivan liian lähellä. Mukavaa yhdessäoloa, omat vanhempani tapasivat Toisen ja hänen äitinsä, älkää edes ihmetelkö kuinka tämä oli mahdollista, olipahan vaan. Luulen ettei kukaan siitä porukasta ole tyhmä ja me näytimme siltä mitä olemme vaikka emme olisi halunneet... Kun kaikki tekeminen menee niin sopuisasti ja helposti, kun Toinen huomaamattaan juo minun jättämäni mehulasillisen loppuun. Kun nauramme samoille jutuille, minä pyörittelen silmiäni tietäessäni, että nyt Toinen taas perustelee sanomansa asian, kun hyvä ystäväni sanoo, että tehän olette kuin vanha pari, kun meillä kaikilla on hauskaa. Ja kun minä ja Toinen melkein riitelemme.

Voi paska. Nyt tekee mieli vetäistä pikkusen etäisyyttä, vaikka kaikki oli juuri niin täydellisen mukavaa. Paha mieli tuli siitä kun tämä ei ole totta.

Mies on onneksi toisella paikkakunnalla työreissussa, saapahan miettiä nyt taas yksikseen asioita. Ja älkää ihmetelkö edes sitä, että miten tällaiset tilanteet tai tilaisuudet ovat mahdollisia. Tai miksei vanhempamme kysy  mitään...