Viikko ja yksi tunti kului kun Toinen laittoi viestin kännykääni. Minä soitin siitä muutaman tunnin päästä ja olihan kiva kuulla kuulumisia. Oli kieltämättä outoa kun oli näin pitkä tauko, mutta loppuviikkoa kohden tauon kestäminen oli helpompaa. Tiesi, että viikko on kohta ohi, ja oikeastaan odotin, että ottaako Toinen yhteyttä, en halunnut olla "tilanteen" avaaja. Ja toisaalta kun alun ahdistus väheni niin pidin tilanteesta. Ollaan nyt sitten erossa toisistamme, aika näyttää miltä tämä tuntuu. Päivittäinen yhteydesä oleminen saa vain miettimään Toista liikaa, ja etenkin suunnittelemaan asioita joita ei sitten voikaan toteuttaa.

Tosin se harmittaa, että Toisella on loma emmekä voi tehdä mitään yhdessä. Harmittaa molempia, sillä olisi ollut niin helppo keksiä yhdessä tekemistä, lastenkin kanssa. Sekin harmittaa kun kuopus kyselee Toisesta, hänellä on kuulemma ikävä :-(