Juhanuksena seurasin kun naiset pyörivät toisen kimpussa. Minä olin kuvioissa mukana vaan kuskina.

Naiset olivat vanhoja tuttuja toiselle, minä en tuntenut heistä kuin yhden eli en mennyt seuraan mukaan. Yksi naisista, sinkku, liimautui toisen kylkeen tiiviimminkin. Tiesin, ettei hän ole sitä naistyyppiä mihin toinen ihastuu, mutta toisaalta kaikki olivat aika iloisissa tunnelmissa, joten en voinut olla varma miten siinä käy...

Oli se aika vaikeaa seurata tuota. On toista ennenkin haettu tanssiin ja halailtu, mutta nyt tuon yhden naisen yritys oli niin selvää. Loppujen lopuksi toinen lähti jatkoille eri paikkaan kuin minä, ja tuo nainen lähti samaan seurueeseen.

Aamulla hain toisen meille, olinhan luvannut olla kuskina... tosi kilttiä. Nainen ei ollut enää paikalla, ja toinen oli kaveriseurueessa. Toinen haki minulta kovasti kommenttia illan ja yön tapahtumiin. Juttu kääntyi hyvinkin absurdisti päälaelleen kun toinen tivasi minulta, että enkö huomannut mitään, miksi menin autolle välillä, miksi jätin hänet sen naisen seuraan, miksi en sano mitä ajattelen. Ja minä olin aivan rauhallinen ja neutraali, totesin, että toisella näkyi olevan muuta seuraa, ei minua siinä kaivattu ja tokihan toinen saa lähteä jatkoille.

Toinen kertoi itse mitä oli tapahtunut, tai ennemminkin mitä ei ollut tapahtunut. Häntä ei ollut se nainen kiinnostanut, ei ollut hänen tyyppiään. Seurassa oli koko ajan muitakin ihmisiä jne. Okei, mitäs siinä sitten, minä vaan kuuntelin, mutta en kysellyt. Toinen ärtyi siitä. Hän syytti, että minä teen tästä jonkun tilanteen. Siinä vaiheessa oli pakko nauraa, että anteeksi kuinka? Kuka se tässä puhuu ja hakee kommenttia, minä en ole udellut mitään enkä tee "tilannetta".

En myöntänyt toiselle, että olihan minun vaikea katsoa sitä tilanteen kehittymistä ja toisen hauskanpitoa muiden seurassa. Oli silti yllättävää huomata, että toiselle tilanteella oli merkitystä, sillä pari kesää sitten, tai vaikka viime kesänäkään toinen ei olisi varmasti tuntenut tarvetta selitellä tekemisiään minulle. Jäin miettimään, että mitä toinen odotti minulta? Mustasukkaisuuttako? Ja jos olisin sitä näyttänyt, niin toinen olisi "suuttunut" siitä.

Toinen pyyteli anteeksi omaa käytöstään juhannuksen jälkeen. Lähinnä sitä, että hän jätti minut huomioimatta silloin. Se tilanteessa oli raskainta, toinen nauroi ja piti hauskaa ja minä jäin joukon ulkopuolelle. Sitten toinen kuitenkin kyseli, että miksi minä lähdin joukosta pois, miksi en jäänyt seuraamaan heidän hauskanpitoaan? Tätä toinen katui ja oli pahoillaan. Vaikeaa kun en julkisesti ole toisen kanssa, mutta on vaikeaa olla neutraali ja seurata sivusta vaikka olisi tehnyt mieli mennä sanomaan sille naiselle, että näpit irti, älä suotta tuhlaa energiaasi tuohon yritykseen!

Tämä kerta oli opettavainen meille. Minä olen mustasukkainen ja toiselle jäi huono maku siitä, että hän käyttäytyi näin. Vaikka hänhän on vapaa ja sinkku, ei hänen tarvitse selittää minulle...