Näin se on hienosti mennyt, että Toinen ja minä olemme nähneet tämän alkavan kesän aikana ihan vain pikaisesti. Siis kuten ketkä tahansa ystävät. "Mitä kuuluu jne." Olemme kyllä soitelleet edelleen lähes päivittäin, mutta silti harvemmin kuin ennen koska enhän enää voi "vapaasti" soittaa tai puhua jos mies on kotona. Puhumme sitten työmatkojemme aikana. Tästäkö sitä vähitellen liutaan kauemmas?

Viime viikonloppuinen pikainen näkeminen sai jonkinlaisen ikävän tunteen kyllä heräämään. Olisi ollut kiva jutella paremmin ja pitempään ja viettää aikaa toistemme seurassa, mutta se vaan meni noin. En niinkään huomannut kaipaavani mitään seksiin liittyvää vaan yksinkertaisesti sitä, että olisimme olleet kahdestaan. Toinen hieman loukkaantui minun kiireisestä aikataulustani viikonloppuna ja kysyi, että miksi oli niin kiire, miksi ei ehtinyt jutella enempää? No siksi kun... kun mieskin oli seurassa ja Toisen ystäviä, jotka olisivat ehkä ihmetelleet.

Miehen kanssa on ollut tasaisen mukavaa. Tasaisen... hmm, ehkä taas totun siihen. Mukavaa on ollut miehen hallittu tai kokonaan puuttunut alkoholin käyttö. Mukavaa on ollut yhdessä tekeminen ja lasten kanssa oleminen. Arvostan miehen yritystä, vaikka samalla pelkään, että milloin repsahtaa. Vaikeaa on se, että en osaa arvostaa miehen läheisyyttä samalla lailla kuin Toisen. En kaipaa kainaloa, tai seksiä. Pidän kyllä arjen pienistä hellyyden osoituksista, pussaamme ja halaamme, molempien halusta ja aloitteesta, ja seksikin on hyvää, mutta en vain erikoisemmin halua sitä. Ärsyynnyn omasta halun puutteestani, kun tiedän, että toisen ihmisen kanssa olen kaikkea muuta kuin haluton. Ja mies on innokas. Haluaisin itse kokea taas sen tunteen, että minä haluan, minä aloitan, mutta en yleensä ehdi. Mies on aina valmis. No, pikku juttu, tai sitten ei. Jotenkin pieni, mutta kuitenkin suuri ja merkityksellinen. Kaipa minä taas löydän itsestäni senkin puolen miehenkin kanssa.

Tässä vaiheessa tiedän, että jos tilaisuus tulisi, niin Toisen kanssa saattaisin repsahtaa hyvin helposti. Olemme kuitenkin pysyneet toisistamme erillään sen asian tiimoilta, molempien yrityksestä. Ja ihan hyvin tiedämme, että yritystä se vaatii, ei kipinä ole kadonnut. Tilaisuuskin olisi edessä ensi viikonloppuna, ei tarkoituksella meitä varten tehty tilaisuus, vaan sattumien summa, että menemme samaan paikkaan samaan aikaan ja toki on järkevää yhdistää kyydit...Onneksi emme ole ihan kahdestaan. Myönnän, että odotan tuota.