Olen aloittanut uudella teholla vanhan ja rakkaan harrastuksen. Ratsastaminen viikottain, ja useammankin kerran viikossa on tuonut kalenteriin uutta ohjelmaa. Hevosen selässä muut asiat unohtuu :-)

Parisuhdekiemurat miehen kanssa ovat yhtä toivottomalla pohjalla kuin aiemminkin. Jotenkin odotan vielä, että mies tekisi ratkaisunsa ja päästäisi irti minusta. Kun ei kerran sitä toistakaan ratkaisua osaa. Kuvittelen, että vähemmällä surulla päästäisi jos mies itsekin toteaisi, että ei tästä mitään tule. Minä olen sanonut sitä jo monta kertaa, mutta mies edelleen haluaa minut ja vain minut - ai niin ja juomisen. Kysyin häneltä että kauanko vedätät tällä asialla, niin kauan kuin minä tulen perässä, vaiko niin kauan että eropaperit on kädessä? Sittenkö tajuat? Vastauksena oli tuttu anteeksi, olen pahoillani jne.

Toisen kanssa taas... ollaan tavattu, hiukan harvemmin nyt alkuvuonna. Mies oli mustasukkainen siitä kerrasta kun Toinen oli täällä ja parempi on että emme tapaa luonani. Edes näennäisen viattomasti. Miehen oli huono paljoa kommentoida kyseistä tapaamista kun lapset siitä kertoivat, mieshän oli itse sammuneena kotona vaikka suunnitelmat sille illalle olivat ihan jotain muuta. Kerran on tullut jälkeenpäin heitto (taaskin päissään) että mene vaikka Toisen kainaloon... Vastasin siihen, että oletko miettinyt sitä että tuollaiset toivotukset saattavat vaikka toteutuakin?