Elämä tuntuu juuri nyt jollain lailla rauhallisemmalta.Minulla on aikaa enemmän lapsille ja olen touhunnut heidän kanssaan enemmän. Iltaisin en odota miestä töistä kotiin, nyt vasta huomaan millaisia paineita se odotus on joskus luonut. Ei sillä, että mies olisi humalassa tullut töistä kotiin (paitsi perjantaisin) mutta lähes jokapäiväistä oli ettei miehen puheet kotiintuloajasta pitänet paikkaansa. Aina sai lisätä sen puolituntia-tunnin luvatun ajan päälle. Ja tuo aika miehellä meni usein kavereiden kanssa "rentoutuessa" eli otettiin pari pulloa kaljaa... Työmaalla, työajan jälkeen. Vaikka meillä ei olisi ollut sovittuja menoja niin silti oli inhottavaa odottaa jotain, kun oli epävarmaa että milloin mies sitten tulee. Suomeksi sanottuna, mies joka päivä puhui omiaan. Tavallaan valehteli, mutta toisinaan työtkin venyttivät aikataulua, ihan oikeasti. Silloin mies yleensä ilmoitti että hiukan venyy... Hiukan saattoi olla tunti-kolme tuntia. Tuo oli lähes jokapäiväistä, ja sen kanssa oppi elämään, mutta nyt kun on perspektiiviä niin tuntuu siltä, että tuommoinen onkin huonompi juttu mitä luulisi. Jatkuva epävarmuus.

Minun työaikani on säännöllinen eli tulin kotiin silloin kun työt loppuivat, miehen ei tarvinnut arpoa sen asian kanssa. Ja jos joskus venyi, jäin työkaverin kanssa suustani kiinni ja tulin kotiin puolisen tuntia normaalia myöhemmin, niin mies kyllä kommentoi siitä. Että mitä sitä työajan loputtua siellä työmaalla vielä ollaan.

Täytyy kirjata ylös tämä asia ja tunteeni sen suhteen. Jos miehen kanssa joskus yritämme vielä paluuta yhteen (ei, ei tunnu nyt ajankohtaiselta) niin tuosta tavasta on päästävä. En halua että mies ei pidä sanaansa mutta en halua myöskään odotella epävarmana ja sitten soittamalla kontrolloida, että missäs sitä ollaan. Siihen tuli sorruttua, usein siksi että olisi ollut joku meno, tai että tiesin miehen käyttävän sen ylimääräisen ajan kaljoitteluun. Ja ne perjantai illat oli pahimpia kun kuulin äänestä että nyt on jo otettu ja se tunti venyi kahdeksi-kolmeksi ja mies tuli päissään kotiin sanoen, että en mä ole ottanu kun pari, mut meni päähän kun ei ole syöny ja väsyttää...

http://www.iltalehti.fi/terveys/200709216620894_tr.shtml

Nimimerkin "Vaimosi" takana olen minä. Mies luki jutun lehdestä, en tiedä ymmärsikö sanomani, että tuossa oli juttu sulle, vai käsittikö että tarkoitin koko juttua, toivon että luki lukijan osuudet myös. Sanoi minulle, että huomasin kyllä. Jutun aihehan oli "Kun rakas juo".