Muutto on edessä. Mies tajusi asian vasta sinä päivänä, jolloin tiesi, että minun täytyy päättää otanko asunnon vai en. Silloin tuntui kyllä niin pahalta kun mies palasi kotiin itkien. Minä olin itkenyt jo monena iltana, mies murtui vasta silloin.

Tästä on kuitenkin jatkettava... ehkä tämä on hyvä päätös, ehkä tämä selvittää meidän välejämme. Ehkä minä saan aikaa miettiä myös suhdettani toiseen uudella tavalla. Onko suhteemme sitten "hyväksytympää" kun asumme miehen kanssa erillään? Toinen ja minä jatkamme silti matalalla profiililla.

Niin, tapasin toisen äidin. Oli hyvä tilaisuus, meillä toimi juttu oikein hyvin ja tiesin toisen olevan iloinen siitä, että tulimme niin hyvin toimeen. Toisen äiti olisi voinut kysellä enemmän, että miksi minä olen toisen seurana siinä tilaisuudessa, mutta ei kysellyt. Toinen oli selityksensä antanut siitä asiasta ja se riitti. Toisen äiti kiitteli minua seurasta ja toivotti tervetulleeksi kylään joskus, oli mukava tavata. Niin...