Olen ollut aivan poikki pari viime päivää. Edellisen kirjoitukseni kommentissa ihmeteltiin, että enkö saa tunnontuskia? Ihan totta, antaako kirjoitukseni vain kuvan ylettömästä ilosta ja onnesta näiden kahden suhteen välissä? Kyllä minä saan tunnontuskia, ja minä haluaisin, että en saisi, että pystyisin tekemään RATKAISUN. Ettei tarvitsisi tuntea tunnontuskia.

Reissu lasten kanssa ja toisen seurassa oli upea. Ja kipeä. Minä toivoin, että mies olisi ollut jakamassa lasten riemun, ja toisaalta olin onnellinen koska olin itse toisen seurassa. Lapset viihtyivät ja meillä kaikilla oli mukavaa. Toinen osaa olla niin luonteva lasten kanssa.

Tämän reissun jälkimaku oli haikea. Tunsin toisen alakulon kun reissu oli ohi ja toinen kiitteli siitä. Tuntuiko hänestä siltä kuin minustakin, että voisiko tämä olla tällaista useamminkin?

Minulla on ollut väsynyt ja levoton olo. Toinen on ollut unissani, ja minä haluaisin vain nukkua. Keskustelimme miehen kanssa vihdoinkin. Koitimme sopia joitain pelisääntöjä ja löytää yhteistä aikaa. Minä tarvitsen aikaa miehen kanssa kahdestaan ja me tarvitsemme aikaa perheenä. Jotenkin tuo reissu toisen ja lasten kanssa sai minut aivan rikki siksi koska tuollaiset reissut pitäisi tehdä perheenä. Miehellä ei ollut haluja lähteä reissulle mukaan vaikka vapaata töistä olisi järjestynyt. Nyt taisi mieskin tajuta kun näytin kuvia ja sanoin, että tuolla olisi sinun pitänyt olla. Minä voin tavata toista kahden kesken, mutta tämä "kokeilu" lasten kanssa ei ollut hyvä, ei tosiaan. Vaikka sillä hetkellä ja siinä reissussa se oli hyvä ja hieno, jälkimaku vaan on karvas.

Kaiken tämän väsymyksen keskellä mietin jälleen kerran, että kuinka minä sen teen? Kuinka voin jättää toisen kun välitän hänestä niin paljon? Onnistuuko miehen ja minun suunnitelmat yhteisestä ajasta, omasta ajasta vuorotellen ja perheen kesken vietetystä ajasta? Sitoutuuko mies tähän? Voinko luottaa siihen, että mies ei ryyppää ollessaan lasten kanssa keskenään? Voinko luottaa... luottamuspula on molemminpuolinen, minä tiedän mitä pelkään ja miksi en luota mieheen, mies ei tiedä mutta ehkä epäilee.