Lainaan nyt toisen kirjoittajan ajatuksia, eli Paljas kirjoitti bogissaan Alaston ajatus siitä kuinka ajatus pettämisestä houkuttaa, mutta hän on kuitenkin kumppaninsa valinnut ja pysyy valinnassaan. Hetken hurmio ei korvaa menetettyä hyvää puolisoa, siitä olen samaa mieltä.

Olen myös itse tehnyt tämän valinnan. Minulla ei ole mitään halua tai haaveita saada toista pysyväksi kumppaniksi itselleni. Silti minä seuraan kateellisena niitä aviopareja, jotka pysyvät uskollisina toisilleen vaikkei elämä niin ruusuista olisikaan. Tai mistäs minä tiedän pysyvätkö ? Olettaisin näin. Näin olettavat myös meidän ystävämme meistä. Osa epäili jotain viime kesänä, mutta hyväksyi selitykset aiheesta, eivätkä ole enää esittäneet epäilyjään. Tosin minä ja toinen olemme olleet paljon varovaisempia kuin silloin. Ulkopuolisten silmissä minä ja mies olemme hyvä pari. Olen tehnyt valinnan olla miehen kanssa vaikka samalla olen tehnyt valinnan pettää miestä.

Minä tosiaan ihailen niitä ihmisiä, jotka tuskailevat vain ajatusten tasolla tämän probleeman kanssa. Pettäminen houkuttaa, mutta kun se on väärin.