- Hei ! Olitko tosissasi sen vapun suhteen, että menisimme jonnekin ?
- Kyllä olin. Ei mulla ollut muita suunnitelmia vapuksi mutta jos se ei käy...
- Ei se valitettavasti käy, en mä voi lähteä vappuna.
- Niin, ymmärrärän. Onhan niitä muitakin kertoja, mites sulla on sitten vapaita ?

Tähän tyyliin eilinen keskustelu eteni. Vapaista puhuttaessa totesin, että viikonloput on aika täynnä - juhannukseen saakka ! Uskomatonta, jollen ole töissä niin sitten on häät tai pihajuhlat tai synttärit tai jotain.

Tarkensin toiselta, että milloinkas se kesä alkaa, kun sanoit, että pidetään kesä taukoa ja jatketaan syksyllä. Toinen nauroi ja sanoi, että enhän mä tosissani sitä tarkoittanut. Ai... Lisäsi vielä, että enhän mä edes sanonut, että mikä kesä, minä vuonna. Teki mieli sanoa, että muistanpa hyvin kommenttisi tulevaisuudesta puhuttaessa, että ei kannata miettiä liikaa sellaista, et sinä mieti. Et edes ensi kesää. Ja nyt sitten puhutaan jo tulevista kesistä vai ? Tämä herättää minussa vähän ristiriitaisia tunteita. Onhan se hienoa, että minä olen ajatuksissasi ja sinä haluat jatkaa tätä. Toisaalta taas, muuttuuko tämä joksikin muuksi kuin satunnaiseksi seikkailuksi jos tätä alkaa miettimään tulevaisuusperspektiivissä ? Alammeko kysellä liikaa toistemme perään, alammeko sopia asioista ja tapaamisista liikaa ? Siihen minä en taida lähteä mukaan. Toinen on alusta saakka painottanut tämän suhteen vapautta, liian vakavaa se on silloin jos haluaa omistaa toisen, jos on mustasukkainen tai alkaa välittää liikaa. Minä olen samaa mieltä.