Toinen mies ei tahdo puhua tunteistaan. Meidän suhteemme oli alkuun sillä pohjalla, että pidetään hauskaa yhdessä, olemmehan aikuisia ihmisiä jne. Hetken hurmaa, kiellettyä hurmaa.

Jossain vaiheessa minä sanoin toiselle, että minun tulee sinua ikävä. Tarkoitin sillä lähinnä samaa kuin mitä voisin sanoa ystävilleni. Ei niin järisyttävän vakavaa, mutta kuitenkin minulle tärkeää. Toinen meni hiljaiseksi ja ei hetkeen sanonut mitään. Sitten hän totesi, että ei sellaista kannata puhua, ei kannata olla ikävä. Mitä, miksei kannata puhua ? Onko siinä jotain pahaa ?  Ei kuulemma ole pahaa, mutta kun ei kannata ikävöidä, tämä ei ole niin vakavaa. Sekös laittoi minut miettimään.

Jatkossa sitten koitin pikkuhiljaa murentaa toisen muuria, puhua tunnejuttuja välillä ja saada vastauksia. Alkuun toinen selkeästi meni lukkoon, vetäytyi ja vastaili kepeästi, aihetta kaarrellen. Yleensä seuraavana aamuna, aamiaisella, toinen aloitti kuoreensa vetäytymisen. Jutteli niitä näitä, oli edelleen sama mukava mies, kosketti ja halaili, mutta silti tunsin hänen irrottautuvan minusta. Kohtahan taas lähtisimme omille teillemme. Minä olisin kaivannut "hitaita" jäähyväisiä ja jotain kaunista sanottavaa. Toinen tiesi sen ja siksikin varmaan toimi toisin. Minä en kuitenkaan kaivannut mitään rakkaudenosoituksia, ja mielestäni olimme tämän asian saaneet puhutuksi. Me emme koskaan sopineet mitään jatkoista ja minäkin pidin tunnelman kepeänä.

Jonain kertana talvella tämä näennäinen kepeys kävi minulle todella raskaksi. Minä olisin niin halunnut puhua tunteista ja meistä ja tästä kaikesta, sillä eihän tämä mitenkään yksinkertaista ole minulle ! Jos minä puhun meistä, en silti tarkoita, että pitäisi olla virallisesti  ja julkisesti "me", mutta tämä juttu alkoi olla jo muutakin kuin niitä satunnaisia kohtaamisia.

Minä koitin selittää, että en olisi nainen ollenkaan jollen miettisi näitä tunnejuttuja. Toinen on kuitenkin minulle tärkeä ihminen ja ei sen asian myöntäminen tarkoita sitä, että seuraavaksi siirryttäisi rakkaudentunnustus-linjalle. Tätä toinen pelkäsi. Minulla itselläni olisi helpompaa kun voisin näistä puhua, ja kyllä toinen sen ymmärsi, hän ei vain halunnut puhua.

Vähitellen toinen on alkanut avautua. Viimeksi hän jopa sanoi, että tulee hänenkin ikävä minua. Enää en koita niin paljon saada häntä puhumaan näistä, hän osoittaa tunteitaan teoin. Minä ehkä halusin puhua näistä siksi, että kaipasin toiselta jotain vahvistusta sille, että minä olen tärkeä hänelle. Nyt tiedän sen, ei tämä ole niin pinnallista kuin toinen esittää. Toinen ei pysty sanomaan minulle, että tämä on samanlaista kuin alkuun, että hetken hurmaa vain, ja ettei häntä jäisi kaivelemaan jos minä yhtäkkiä haluaisin lopettaa tämän.

Minä ehdotin toiselle: -Lopetetaan tämä ennen kesää, sillä kesällä on tiedossa niitä tarkkailevia silmäpareja, jos liikumme ystäviemme joukossa. Olisi helpompi luopua tästä ennen kesää, ei tulisi kesällä sitten mitään kiusauksia (kuka tähän uskoo ??)
Toinen sanoi:- Pidetään kesä taukoa ja jatketaan syksyllä.
Minä sanoin: -Koska tämä on sinulle niin yhdentekevää, niin parempi olisi lopettaa kokonaan nyt. On tai off, ei mitään taukoja.
Toinen vaikeni. Näinkö oikein, kostuivatko hänen silmänsä ? Toinen sai sanottua, että jos se on sinulle niin helppoa niin kai se olisi parasta. No eihän se ole minulle helppoa, olinpahan nyt vain yhtä kepeästi tässä jutussa mukana sanomisineni kuin toinen aiemmin. Ja minä myönsin sen, ei se ole helppoa, en minä sitä halua, vaikka toisaalta haluankin. Sekavaa.

Toinen ei enää pystytä suojakuortaan tapaamisen jälkeisenä aamuna. Meillä on mukavaa erohetkeen saakka ja erohetki on erittäin lämmin ja kaunis. Mutta nykyään toinen pitää muutaman päivän hiljaisuuden tapaamisen jälkeen. Ja sitten taas soittelemme. Voi kuinka minä joskus vielä pureudun tämänkin asian ytimeen, että miksi toinen tekee näin ! Viimeistään sitten kun me lopetamme tämän jutun, minä vaadin vastauksen jokaiseen kysymykseen. Vaikka haluaisin tämän jutun hiipuvan kokoon itsekseen, en missään nimessä halua jättää mitään asiaa kesken tai vaivaamaan. Olemme luvanneet toisillemme, että sitten aikanaan lopetamme tämän jutun kauniisti ja kiertelemättä ja kasvotuksin. Ystävinä ?