Miltä se tuntuu palata kotiin toisen miehen luota ? Kuvitelkaa tilanne, jossa oma mies seisoo ovella vastassa ja halaa sanoen : Mulla oli ikävä sua. Ja itse sitä miettii, että tuoksunko minä toiselta mieheltä, haistaako mieheni sen ? Siinä tilanteessa tuntee itsensä juuri niin alhaiseksi kuin onkin ! Ja entä sitten kun mies ehdottaa että lähdetään saunaan ja rakastellaan sitten, mä olen niin halunnut sua kun sä olit poissa. Itsellä on rinnat arkana ja alapää vielä enemmän. Monta orgasmia parissa päivässä toisen miehen kanssa, kiitos vaan, seksinnälkäni on nyt aika hyvin tyydytetty. Mutta mihinkäs syihin vedoten sitä voisi kieltäytyä ??

Minä olen luonteeltani aika sallivainen. Omien kavereiden tiedossa olevat syrjähypyt ja salasuhteet, no, se on heidän asiansa, ei kuulu minulle huudella niistä eteenpäin. Homot, lesbot jne., tasavertaisia kaikki. Pedofiilit ovat se ryhmä joihin myötätuntoni ei riitä yhtään, ei vaikka se olisi kuinka sairaus, ihminen on kuitenkin AINA vastuussa teoistaan ja pedofiilit herättävät minussa sellaisia vihantunteita, että voisin omin käsin ampua heidät. Vaikka se olisi luultavasti liian helppo kuolema heikäläisille. Seksiä voi harrastaa monella eri tavalla, pääasia on kuitenkin se, että kaikki osapuolet nauttivat siitä. Oli se sitten jotain tavallista tai hieman erikoisempaa, kunhan molemmat ovat suostuvaisia niin se on ookoo.

Minussa on kaksi puolta (joo, olen kaksonen horoskoopissakin) ja pystyn siksi vetämään eri rooleja eri tilanteissa. Pystyn olemaan se vaimo ja se petturi. Ei se ihan helppoa toki ole, ja en olisi nainen ollenkaan jos en näitä asioita miettisi ja pyörittelisi mielessäni. Kelailisi tunteita ja sanomisia. Ja myönnän, että minua hävettää välillä oma käytökseni ja varmaan itsetuntoni on jollain lailla heikko kun haen sitä hyväksyntää muiltakin kuin omalta puolisoltani. Sitten joskus ajattelen niin, että jos minä itse kestän tämän tilanteen niin millä lailla se sitten miestäni voisi loukata kun hän ei tästä tiedä ? Mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure.

Tilanne on toiselle miehellekin taatusti joskus vaikea. Hän on vapaa ja hänellä ei ole nyt muita kuin minä. Tai mistäs minä sen varmalle tiedän ? Uskon kyllä asian olevan näin, sillä sopimus on se, että jos mies löytää itselleen jonkun, niin tämä meidän juttu loppuu siihen. Piste. Se on aivan ymmärrettävää, sillä jos mies löytää itselleen naisen ja ihastuu / rakastuu niin silloinhan sitä ollaan sellaisessa huumassa, että kyllä se yksi nainen riittää.Ymmärrän sen siis. Nyt kuitenkin toinen mies on mieheni ystävä ja varmasti hän joutuu tahollaan puntaroimaan omia ajatuksiaan. Kaverin vaimon kanssa... aika paha juttu ! Ja kuvitelkaas sitä kun hän on meillä kylässä ja siinä sulassa sovussa istutaan sohvalla vierekkäin ja jutellaan. Siinä me molemmat kelaamme, että emme päästäisi suustamme sammakoita ja jatkaisi automaattisesti toisen aloittamaa juttua asiasta, joka on meille molemmille tuttu mutta josta emme muka ole puhuneet aiemmin.

Minä : Olet sitten ostanut uuden auton ?
Mies: Joo, niin olen.
Minä : No se on varmaan hyvä ajaa ?
Mies : (hymyillen) Sun täytyy joskus kokeilla, voit vaikka olla kuskina tällä.
Minä: Niin, en tiedä osaisinko ajaa sillä, se kun on automaatti ja mä olen tottunu manuaalivaihteisiin.
Aviomies : Mut sun täytyy sit tosiaan kokeilla sitä kun sä et oo automaatilla ajanu.
Minä : Niin...

Ja todellisuus on se, että olen jo ajanut tällä autolla.