Oman mieheni kanssa minä elän jokapäiväistä arkea. Tunnen rakkautta ja hellyyttä miestäni kohtaan mutta toisinaan tunnen närkästystä ja kiukkua, sillä meilläkin on niitä typeriä riitoja typeristä pikkuasioista. "Mikset voi viedä kylpytakkia naulakkoon saakka jos kerran jaksat viedä sen yläkerrasta siihen neulakon edessä olevalle tuolille..." jne. Avioparien arkista kinaa ja naisen nalkutusta.

Miehen palattua töistä me halaamme ja suutelemme, aina, joka päivä. Me suutelemme muutenkin aika usein ja toivotamme kauniisti hyvää yötä toisillemme. Mies tekee nämä hellyydenosoitukset aivan yhtä helposti kuin minäkin. Muistamme sanoa sen maagisen lauseenkin aina silloin tällöin. Riidellessä mies helposti pakenee paikalta eli hän ei kykene sellaiseen verbaliikkaan kuin minä. Pikkuhiljaa ja vuosien saatossa hän on oppinut keskustelemaan paremmin myös riitatilanteissa. Useimmat riidat, pikku asioiden lisäksi koskevat miehen alkoholin käyttöä. Hän ei juo usein, eikä viikolla mutta jos juo niin se on erittäin humalahakuista aina. Hän ei ole paha suustaan tai teoillaan, mutta niin rasittava...  onko se kiva sitten raahata puoliksi sammunutta miestä jonnekin, kun hän itsepäisesti haluaa ottaa vielä yhden kaljan tai polttaa vielä yhden tupakan ? Baarissa minä en tosiaan hänen kanssaan käy.

Entä se intohimo ? Minä haluan seksiä mieheni kanssa, mutta en tunne häntä kohtaan sellaista himoa kuin toista miestä kohtaan. En tunne sitä värisyttävän ihanaa tunnetta, joka iskee vatsanpohjaan kun toinen sanoo jotain tiettyä, katsoo pitkään tai kysyy yksinkertaisesti: panettaako ? Ennen minä olisin pitänyt tuollaista kysymystä aika mauttomana, mutta nyt kun tiedän mitä sen taakse kätkeytyy niin se saa minut vetämään henkeä ja myöntämään : kyllä.
On lienee luonnollista, että pitkässä suhteessa himo laimenee. Halu ei ole hävinnyt, minä jaksan innostua rakastelusta mieheni kanssa ja parin viimeisen vuoden aikana seksielämämme on vapautunut paljon. Johtuneeko se siitä, että minulle on tullut ikää ja halua kokeilla uusia juttuja, rohkeutta ottaa peliin mukaan vaikkapa dildo tai joku muu lelu tai rohkeutta pyytää miestä tekemään jotain vain minulle ?

Aviomieheni on jossain suhteessa parempi rakastaja kuin toinen mies. En yleensä vertaile näin, sillä jokainen kerta on omanlaisensa ja jokainen kumppani. Tietenkin aviomieheni tuntee minut niin hyvin, että tietää mistä minä nautin. Ja minä tiedän oikein hyvin mistä hän nauttii :-) Ja minä rentoudun täysin aviomieheni kanssa. Toisen kanssa sitä on kuitenkin vielä vähän vieraalla maaperällä ja vaikka uuden opettelu ja kokeilu on ihanaa, niin minulta vei aikaa, että kykenin laukeamaan hänen kanssaan täysillä. Minä nautin suuresti myös ilman laukeamista, ei se ole itsetarkoitus, mutta kivaahan se on.

Jossain muussa aihetta sivuavassa blogissa naiset ovat sanoneet tähän tyyliin, että haluaisivat rakastua omaan mieheensä uudelleen. Minä en sanoisi näin, vaan niin että haluaisin kokea uudelleen sen ihastumisen ja himon tunteen, halun toisen vartaloon ja halun olla lähellä ja läsnä, koskettaa, hyväillä. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään. Arki on vain astunut kuvioon. Ja minä kadehdin mielessäni teitä onnellisia pareja, jotka kohtaatte sen arjen sortumatta muihin suhteisiin tai uuden etsintään. Avioliitto on kahden kauppa ja töitähän sen eteen on tehtävä. Uskokaa tai älkää, minäkin teen töitä tämän liiton eteen - vaikka samalla teen juuri sitä, mikä voisi kaiken tämän niin helposti rikkoa.