Luen mielenkiinnolla muita pettämisaihetta sivuavia blogeja. Niistä löytyy niin samanlaisia ajatuksia kuin minulla on. Tietenkin, naiset tuntuvat pohtivan näitä asioita hyvin saman tyylisesti; onko tuo kiinnostunut minusta, mitä se haluaa, millaista se olisi, miksi minä haluan jne. Ja jokaisesta kirjoituksesta paljastuu se ihana, kutkuttava ja kiihottava odotus. Hrrr... sen minäkin tiedän niin hyvin!

On ihanaa odottaa tapaamista toisen kanssa. Kuvitella, että mitä se tulee sisältämään. On ihanaa odottaa nyt kun suhde on jatkunut puolitoista vuotta, odottaa, mutta ei tuntea epävarmuutta. Tiedämme molemmat pelin säännöt ja odotamme samoja asioita tapaamiseltamme. Joskus se on pelkkää seksiä, toisinaan läheisyyden kaipuu lähes voittaa seksin nälän. Tai no... minä haluan toista aina tavatessamme, ihmettelen itsekin tätä haluni määrää. Toisen myötä seksuaalisuuteni on kohonnut potenssiin kymmenen, minulla on päiviä jolloin ajatukset harhailevat seksissä monta kertaa päivän aikaan. Olen kiihottunut toisen ajattelemisesta vaikka emme tapaakaan juuri silloin. Sellaisina päivinä puhelumme ovat silkkaa seksiä, sähköpostit täynnä tarinaa siitä mitä tekisimme toisillemme. Ja vaikka se on kivaa niin se on myös masokistista, emmehän kuitenkaan pysty toteuttamaan niitä juttuja juuri silloin. Olisi upeaa jos pystyisimme, sillä pitkän tauon jälkeen tapaamisissamme on hieman kiireen makua, pitäisi osata pidätellä itseään vähän enemmän. Aika on aina rajallista joten sen koittaa käyttää tehokkaasti :-)

Toinen on opettanut minulle äärettömän pitkät esileikit. Sen nautinnon mikä syntyy siitä että edetään hitaasti, toista kuunnellen ja pitkitetään. Tai ainakin koitetaan pitkittää. Yleensä minä olen luvattoman nopea, ensimmäinen laukeaminen voi tulla aika piankin kun toinen on kepeillä kosketuksillaan saanut minut sille rajalle, että tärisen odotuksesta. Ei se ole pelkkää kliseistä tarinaa, että sitä voi täristä halusta, tai laueta ensimmäisestä kunnon kosketuksesta, ihanan hitaasta työnnöstä. Minä olen rikkonut jo monia omia kuvitelmiani, ja jopa rajojani, tämän miehen kanssa. Eikä mielikuvitus vielä näy loppuvan. Kiusoittelu ja pidättely on upeaa ja toinen on siinä todella taitava.

Minua ei haittaa se, että suhteemme perustuu seksille, sillä se on niin molemminpuolista. Vaikka naisena kelailen näitä juttuja taatusti paljon enemmän kuin toinen, niin sitä tunnetta en itsessäni enää tunnista, että tämän pitäisi olla jotain muuta, olenkohan minä vaan pelkkä pano sille? Joskus kyllä huomaan lähes "häpeileväni" sitä, että olen niin aktiivinen ja valmis. Jossain alitajunnassa kaikertaa joku kumma ajatus siitä, että miehen pitäisi viedä ja naisen vikistä. No, tästä on puhuttu toisen kanssa ja häntä minun aktiivisuuteni ei todellakaan haittaa, imartelee ennemminkin. Varmaan me haluamme toisiamme yhtä usein ja paljon ja siksi on hullua se ajatus, että naisen "pitäisi" haluta vähemmän. Tämä ajatus johtaa seuraavaan eli siihen, että menettääkö mies kiinnostuksensa jos minä haluan häntä niin selvästi? Toinen nauraa näille spekulaatioilleni.

Tänä aamuna herättelin hänet hieromalla jalkoja. Ja käsiä. Aamun ensimmäinen tunti meni siinä. Minä tykkään hieroa toista ja toinen tykkää hieronnasta. Käsien ja jalkojen hierominen ei ole niin raskasta kuin selän ja hartioiden, sitä hommaa en jaksaisi ihan tuntia tehdä. Oli yllättävän eroottista kun laittoi rasvaa omaan käteensä ja otti toisen kämmenen siihen. Sormet lomittain ja liukkaat kädet toisissaan kiinni. Nautin itse hieromisesta varmaan yhtä paljon kuin toinen hierottavana olemisesta. Kosketus on meidän juttumme ja minä en malttaisi pitää käsiäni irti toisesta. Omaa iloa koskettamiseen tuo tieto siitä, että toinen pitää sitä suuressa arvossa. Tämä mies ei ole pelkän panon puutteessa, vaan myös kosketuksen. Hän on niin hyvä siinäkin :-)

Niin, voitte varmaan arvata, että oma mies ei nauttisi tuollaisesta. Hän kyllä koskettaa mutta ei mitään hieromisjuttuja, hän ei nauti edes ottavana osapuolena sellaisesta. Kokeiltu on. Siksi minä kaipaan niin kovasti myös kosketusta, toisen ihmisen ihoa.