Tämä blogi on aikansa elänyt. Asiat on kirjoiteltu moneen kertaan ja pyöritelty ympäri ja lopputulos on se, että tässä jatketaan edelleen samalla linjalla kuin kirjoittelun alussakin. En ole pystynyt tekemään ratkaisua toisen suhteen.

Moni asia on muuttunut, eniten tietenkin toisen ja minun suhde. Kepeästä nautiskelusta sängyssä syvempään ystävyyteen. Ei se vaan toimi, että olisi pelkkä seksisuhde. Ei. Ehkä miehillä se voisi toimia, mutta naisilla... Tosin jonnekin on kadonnut se toinen, joka meni aivan lukkoon puhuttaessa tunteista. Pidän enemmän tästä tilalle tulleesta toisesta, joka haluaa tietää jos minulla ei ole kaikki hyvin, kannustaa puhumaan ja kuuntelee. Osaa esittää oikeita kysymyksiä - on ystävä kaiken muun lisäksi. Tallella on onneksi se mies, joka saa minut syttymään puolesta sanasta ja kevyestä kosketuksesta. Tallella on meidän välisemme kipinä ja halu toisiimme. Ja tallella ovat ne elämän tosiasiat, että me emme ole "me".

Yritän vielä mieheni kanssa. Tiedän, että suhde toiseen pitäisi lopettaa, mutta kuten juuri eilen puhuin toisen kanssa; olisinko tyytyväinen elämääni jos meillä ei olisi suhdetta? Kaipaisinko jotain sellaista mitä en kotona saa, jos en tietäisi siitä? Vai olisiko tämä vaihe miehen ja minun suhteessa tullut eteen ennemmin tai myöhemmin, kuitenkin?

Minun ratkaisuni. Kunpa pystyisin olemaan niin viisas, että löytäisin sen oikean ratkaisun tähän tilanteeseen. Asettaisin toiseen vaakakuppiin oman haluni ja toiseen kaiken muun, läheiset ihmiseni. Se vaaka kallistuisi johonkin suuntaan vaikka haluaisin löytää sille sen tasapainon oman haluni ja muiden halujen väliltä. Ettei kumpikaan olisi toista vahvempi. Ettei kumpikaan särkyisi toisen takia.

Kiitos lukijat ja kommentoijat! Tämä vuoropuhelu tässä virtuaalimaailmassa on toiminut sisäisenä päiväkirjanani jonne olen purkanut tunteitani. Vain tämän yhden asian tiimoilta, elämässä kun on niin paljon muutakin. Olen saanut kommenteistanne ajattelemisen aihetta, myötäillyt mielessäni teistä monia ja jos en olisi itse tässä tilanteessa, olisin kenties esittänyt niitä samoja kysymyksiä ja kummasteluja kuin monet teistä. Näin se vain on, jokainen meistä tallaa itse omat polkunsa. Ne teistä, jotka olette samassa tilanteessa kuin minä, voimia teille suhteissanne. Helppoja ne eivät ole, mutta niin antoisia joskus :-) Minä en kannusta ketään tähän, enkä ihannoi tällaista, mutta ne teistä, ketkä ette ole tätä kokeneet, antakaa jokaisen tehdä itse omat ratkaisunsa. Onhan monia pareja jotka ovat eronneet ja löytäneet uuden ihmisen vaikkakaan ei tämä ole siihen paras mahdollinen tapa. Ne teistä jotka olette joutuneet siksi toiseksi, petetyksi osapuoleksi, olen pahoillani puolestanne. Mutta en syyllinen siihen.

Iho muistaa

Aivot heluttavat järkeilyn viileää luutaa:
Ehkä näin on paras...
Sydän yrittää hampaat irvessä vihellellä:
Mitäs tuosta...

Mutta iholla on pettämätön muisti,
ja iho muistaa ihon,
arpien pilkut, syntymämerkkien pisteet,
pitkien jäljittelemättömien lauseiden urkupoljennon.
Iholla on hyvä muisti.

Kuusikymmentä kertaa minuutissa,
tunti tunnin jälkeen.
Muistojen ruoska pureutuu
syvälle vapiseviin kerroksiin.

Iholla on hirvittävän hyvä muisti.

(Tommy Tabermann; Suutele minulle siivet)